Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 7. Salanimi/taitelijanimi, 8. Suomen historia, 12. politiikka/politiikko, 20. vammainen/vakavasti sairas, 26. Sukutarina, 37. yli 20 teosta, 38. mennään naimisiin, 39. ikääntyminen, 45. suomalainen nainen ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Koskivuori-sarja jatkuu. Eletään 1950-lukua. Kertojina Koskivuoren kartanon puolelta Eeva Someri ja Koivikon puolelta Sirkka Koivikko. Molemmat menevät Helsinkiin. Eeva opiskelemaan estetiikkaa ja Sirkka hattuliikkeeseen töihin. Olympiavuosi 1952. Eevan täti Kristiina pestaa nuoret naiset avuksi olympialaisiin. Kumpikin tapaa elämänsä miehet siellä. Eeva unkarilaisen Istvanin ja Sirkka sähkömies Erkin. Kumpikin kipuilee rakkaus-asioiden kanssa.
Sirkka seuraa Erkkiään ympäri Suomen tivoli-toiminnassa. Erkki vähän huithappeli mutta Sirkka järkevämpi. Erkki tekee radikaalin ratkaisunsa erään riidan jälkeen. Sirkka vajoaa mustana pimeyteen ja palaa takaisin Helsinkiin. Koskivuoren suku, ovathan he Koivikkojen kanssa kuin sukua, auttavat Sirkkaa. Sirkka palaa takaisin töihin. Siellä olikin uusi johtaja ja kas vain, kyllä Sirkka koki että elossa ollaan.
Istvanilla on suomalaiset sukujuuret. He Eevan kanssa kävivät tapaamassa Istvanin suomalaista sukulaista. Unkarilaisia valvottiin tarkkaan Suomessa, koska pelättiin heidän loikkaavan länteen. Eeva järjesti itsensä pariin kertaan ulkomaille tapaamaan Istvania kun heidän jalkapallojoukkue olivat pelaamassa eri paikoissa. Lontoossa Eeva oli veljensä luona ja järkyttyy perinpohjin, mutta hyväksyy asian.
Eeva sekä Istvan opiskelevat vauhdilla. Sitten Eeva lähtee Unkariin. Siellä onkin tulossa vallankaappaus. Sotaa, verta, kuolemaa. Eeva menee myös sairaalaan auttamaan Istvania. He yhdessä pakenevat länteen. Eevan isä tuli rajalle vastaan pelastamaan heidät kun Istvan oli saanut luodista. Koskivuorella heidät vihittiin. Istvan sai sitten suruviestin Unkarista.
Ihana itkettävä kirja. Monia asioita hoksii ihan tänä päivänäkin. Mieleen jäi puoleksi juutalaisen ylilääkärin sanoma. "Kun kalliot halkeavat, löyhkä pääsee pintaan." Tottapa totta. Ihan hoksinut tämän päivän Suomessakin tätä. Ihmiset huutaa mitä sattuu juuri samalla tavalla kuin kirjassa tämä nainen haukku juutalaisia. Enkä nyt erittele kuka haukkuu ja ketä. Kaikki haukkuu vastapuolella olevia, mutta omia vikoja ei tietenkään nähdä. Kumpikin osapuoli voisi katsoa peiliin ja hoksia että ei itse sen yhtään täydellisempi ole kuin toisella puolella olevakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti