Maria Adolfsson: Harha-askel

Pitkästä aikaa Dekkariklubi tarjosi taas kirjaa ennakkoon arvioitavaksi. Onneksi mahduin mukaan.

Doggerland. Kannen sisäsivulla on kartta ja piti sit ihan googlata ja onhan tämä ollut olemassa aikoinaan.

Komisario Karen Eiken Hornby ratkoo rikossarjaa. Paljastuu murha. Karen oli hetkeä aikaisemmin autollaan ajanut paikan ohi ja nähnyt uhrin vielä elossa. Uhri on hänen pomonsa ex-vaimo, Susanne. Susannesta alkaa paljastua asioita, lähinnä kuinka epämiellyttävä ihminen Susanne oli.

Tässä on kyllä todella mielenkiintoisia nimiä. Eivät onneksi vaikeita. Erityisesti Jounas-nimi jäänyt mieleen. Lähinnä tulee Joonaksen ja Jounin yhdistelmä. Erikoinen. Jounas onkin Karenin pomo ja Susannen ex-mies. Jounas joutuukin tutkinnasta pois ja lomalle tutkinnan ajaksi.

Henkilöt kirjassa ovat todella kiinnostavia ja erilaisia. Samoin kuin ihmissuhteet ja kemiat. Odotan oikein innolla jatkoa. Onneksi tämä on sarja että jatkoa luvassa. Kirjassa on myös hauskoja tilanteita. Varsinkin ihan alussa.

Sitten bongasin yhden virheen. Enpä laitakkaan sivunnumeroa. Antaa tulevien lukijoiden itse hoksia, mikäli tulevissa painoksissa on sama virhe. Tai mistä voin tietää onko alkuperäisessä teoksessa juuri näin. Väärä nimi on livahtanut sinne mukaan.

Onkin oikein jännä seurata kirjan tapahtumia. Osa tapahtumista on menneisyydestä kerrottu 1970-luvulta. Se oli todella kiinnostavaa. Jutun jatkuessa ymmärsi miksi ja ketä he olivat ja miten liittyivät nykyaikaan. Murhaajasta ei ollu hajuakaan. Kunnes yhden asian selvisi niin välähti mieleen että tässä on varmasti käynyt näin. Ka, ka, loppuun päästyäni olin tismalleen oikeassa. Oikein hykerryttävä kokemus. Kirja ei etene vauhdilla mutta ei myöskään matele. Sellainen sopiva tahti.

Samuel Bjørk: Poika pimeästä

Hieman jännitti aloittaa että miten pääsee mukaan, mut hyvin sujahti tarinaan sisään.

Alku oli kiinnostava ja hämmentävä pitkälle aikaa. Vanha mies lähes törmää autolla pieneen poikaan, joka on kylmissään, huulet sinisenä ja kauriin sarvet päässä.

Nykyhetkessä sitten kalastamassa olevat isä ja poika löytävät ruumiin vedestä. Balettipukuinen nuori nainen. Rannalta löytyy kamera ja irrallinen kirjan sivu. Siitä sit seuraa että vanha jengi koossa taas. Holgerin porukka kokoontuu. Mia on lomalla ja tarkoitus lähteä matkalle. Holger houkuttelee Mian tapaamiseen ja pyytää edes katsomaan juttua. Mia suostuu lopulta. Niinpä sit koko porukka on koossa ja tutkimassa juttua. Sitten löytyy lisää ruumiita kameran kera. Kestää oman aikansa ennen kuin selviää mikä tarkoitus koko hommalla on.

Kirja on todella jännittävä. Tästä ei osannu ollenkaan ajatella eikä yhdistää kuka voisi olla syyllinen ja miten nämä kaikki nivoutuu yhteen. Erittäin nerokas juoni.

"Tule, Mia, tule" Sisko hokee ja pyytää Miaa mukaansa. Mia saa selville totuuden mitä siskolleen oli tapahtunut. Mia tekee päätöksen.

Odottelen tietysti innolla lisää kirjoja. Henkilöt ovat mieleisiä ja kiinnostavia.

Jussi Adler-Olsen: Selfiet

Tämä kirja avaa Rosen menneisyyttä. Oikein mielenkiintoinen ja hyvä homma. Nyt saa ymmärrystä miksi Rose on käyttäytynyt siten. Rose loukkaantuu Carlille ja häippäsee. Esiintyy taas siskonaan ja vaatii anteeksipyyntöä. Rose on poissa töistä.

Assad poksahtaa kunnolla Carlille siitä kun Carl aina korjaa Assadin vääriä sanoja. Ymmärrettävää, mutta sinänsä harmi, koska nämä Assadin sanavirheet ovat olleet hauskoja. Carl ei itse ole tajunnut asiaa että hän aina korjaa Assadin sanoja. Liekkö Assad nyt sit oppii puhumaan oikein.

Kaikki rikokset nivoutuu taitavasti yhteen. Vanha nainen pahoinpidellään, autoilija ajaa tahallaan jalankulkijoiden yli ja kaikki ovat nuoria naisia, raaka yökerhoryöstö. Selfie tuo ilmi että nuoret naiset tuntevat toisensa ja heillä on sama sosiaalityöntekijä.

Osasto Q saa kiusakseen myös televisiokamerat, jotka seuraavat heitä. Carl koettaa aina keksiä mikseivät voi tulla mukaan. He pääsevät kuin pääsevätkin erääseen kiinniottotilanteeseen mukaan kuvaamaan ja saavat loistavaa materiaalia itselleen.

Kirja on oikein hyvä ja pääsi hyvin sisälle tarinaan. Tempaa mukaansa nopeasti. Henkilöt mielenkiintoisia ja etenki Rose tällä hetkellä kun hänestä tuli paljon lisää tässä kirjassa. Jäänkin odottamaan innolla jatkoa miten jatkossa Roselle käy.

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Korkeampi oikeus

Ah, Sebastian Bergman, pitkästä aikaa. Sebastian kutsutaan mukaan tutkimaan rikosten sarjaan. Raiskaaja huumaa uhrinsa. Yksi uhreista kuolee. Sebastianin tytär Vanja joutuu jättämään tunteensa syrjään Sebastiania kohtaan että he voivat työskennellä yhdessä.

Billyn tilanne käy mielenkiintoiseksi. Edellisessä kirjassa niin hurja tilanne että jäi todellakin odottamaan miten tässä käy. Billystä on tullut mielenkiintoinen sekä samalla kammottava hahmo. Jään taas odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sebastian mokailee välillä, mutta tuntuu aidosti katuvan. Porukka tietää että kun Sebastian käyttäytyy, hän on vailla jotakin.

Tässä on todella kiinnostavia persoonia ja tarina tosi hyvä. Luin suorastaan ahmimalla tämän. Tähän vaan heti avattua sukeltaa matkaan. Ei yhtään ole tökkimistä tai muutakaan junnaamista. Vie, vie mennessään. Toivottavasti sarja jatkuu. Tahtoo tietää mitenkä Billyn käy.

Tuija Lehtinen: Kuollut jättää jäljen

Ihana Erja Repo taas joutuu mukaan seikkailuun. Erja on eläkkeelle jäänyt poliisi, joka tahtomattaan joutuu vielä mukaan kaikenlaisia mysteerejä selvittämään. Tällä kertaa Erja joutuu selvittelemään mitenkä kuolleen ihmisen sormen jälki on päättynyt 17 vuotta myöhemmin rikospaikalle. Kuoliko Lari Kunnas todellakin vai onko elossa. Erja oli tutkimassa juttua silloin kun Lari kuoli. Larin appiukko oli ammuttu ja Erja oli mukana tutkimassa tapausta. Sillo pääteltiin että Lari on syyllinen ja Lari pakeni. Lari kuoli pakomatkalla ajaen kolarin. Vai kuoliko sittenkään.

Pidän kovasti Lehtisen tyylistä. Hauska. Monia hyviä ilmaisuja ja tässäkin kirjassa niitä löytyy. Sai niitä nauraa sitten. Hänellä on taitavaa kielen käyttöä. Lehtinen on vahvimmillaan viihteellisen puolella. Dekkareihin hän saa tuotakin puolta esiin. Erjasta on luotu niin mainio hahmo että tykkään todella paljon. Jäädään innolla odottelemaan seuraavaa Erja Repo kirjaa.

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia

Monta tarinaa ja jaettuna 3 osioon. Nopea lukuinen ja oikein hyvä. Kaikki ei mielestäni varsinaisia rikostarinoita ollut. Yhtä en oikein edes ymmärtänyt. Tuttuja hahmoja mukana mm. Maria Kallio, Taskinen, Pertti Ström ja Hilja Ilveskero. Monta muuta uutta tuttavuutta. Parasta tarinaa vaikea sanoa koska monet olivat hyviä.

Nimikkotarina kertoo kirjastotädistä, josta tuli tahtomattaan tappajan tyttöystävä. Mielen kierouksissaan tappaja ajatteli ystävällistä kirjastotätiä tyttöystäväkseen.

Lehtolaisen tarinat vetää hyvin puoleensa ja lukee mielellään. Varsinkin Maria Kallio kirjat. Hilja Ilveskeroon en niin hyvin ole tutustunut. Muistaakseni yhden kirjan lukenut mutta ei napannut kauheen hyvin. Tässä tarinassa oli ihan hyvä Ilveskeron tarinat, vaikka ei ole samaa viehätystä kuin Kalliossa.

Pidin kokonaisuudesta. Mukava lukea erilaisia tarinoita samassa paketissa. Jokaisella omanlaisensa vaikutus. Möykky tarinaan pystyi hieman samaistumaan ja olisin toivonut tarinan jatkuvan, että miten sitten kävi. Se oli hyvä. Rakkaudesta se hevonenkin raiskaa tuli mieleen Kiekkokaupunki kirja johon ihastuin. Metsänpeitto antoi ripauksen mystiikkaa. Jouluiset tarinat, Joulukinkkuvaras ja Kolme Joosefia kumpikin ihanan liikuttavia.

Sisko Koskiniemi: Kääntöpuolella lapsuus

Ystäväni suositteli joskus Koskiniemen kirjaa mutta en muista kumpaa. Halusin kuitenki järjestyksessä lukea. Tämä siis ensimmäinen. Lukemaan lähdin asenteella. En pidä tantoista. Mokomatki Jumalasta seuraavat täydellisuuden kuvatukset, jotka koskaan mitään väärin tee, ainakaan omasta mielestään. Lasten rosvot, perheiden hajottajat. Hympht! Noh, ok, ei kaikki ole pahoja, osahan toki hyvin työnsä tekee ja todella auttaa. Mutku ne muutama mätä omena korissa tahtoo pilata koko korin sisällön.

Kirja kertoo Kaijasta, sosiaalityöntekijästä, joka työskentelee poliisilaitoksella. Lähtee mukaan erilaisiin tehtäviin, pääasiassa lastensuojelutehtäviin. Kaija kyllä on mielenkiintoinen hahmo. Osaltaan todella ärsyttävä, mutta kuitenkin tehokas ja aikaansaava. Kirjan tapahtumat antaa hyvää kuvaa toiseltakin puolelta.
Kirjassa erilaisia tapauksia joita Kaija hoitaa. Perheestä huostattu poika, joka alkaa sitten menestyä paremmin. Perheen tilannetta seurataan loppuun saakka.
Mummeli tulee laitokselle ja kertoo joutuneensa melkein ryöstetyksi. Rosvokin tuttu. Mummelia tavataan usiamman kerran. Kaija ja poliisit käyvätkin mummelia auttamassa. Paljon kyllä nuoria jotka tekee jotakin pahaa. Kaijalla tosi hyvä ote tilanteeseen. Vanhemmat hyvinkin erilaisia suhtautumiseen omien lapsien tekemisiin kun poliisi ja lastensuojelu puuttuu asiaan.

Tää oli ihan hyvä kirja. Kyllä voin suositella. Aion sen toisenkin kirjan lukea jahka osuu silmään kirjastossa tai sitten varaa sen.