Ystäväni suositteli joskus Koskiniemen kirjaa mutta en muista kumpaa. Halusin kuitenki järjestyksessä lukea. Tämä siis ensimmäinen. Lukemaan lähdin asenteella. En pidä tantoista. Mokomatki Jumalasta seuraavat täydellisuuden kuvatukset, jotka koskaan mitään väärin tee, ainakaan omasta mielestään. Lasten rosvot, perheiden hajottajat. Hympht! Noh, ok, ei kaikki ole pahoja, osahan toki hyvin työnsä tekee ja todella auttaa. Mutku ne muutama mätä omena korissa tahtoo pilata koko korin sisällön.
Kirja kertoo Kaijasta, sosiaalityöntekijästä, joka työskentelee poliisilaitoksella. Lähtee mukaan erilaisiin tehtäviin, pääasiassa lastensuojelutehtäviin. Kaija kyllä on mielenkiintoinen hahmo. Osaltaan todella ärsyttävä, mutta kuitenkin tehokas ja aikaansaava. Kirjan tapahtumat antaa hyvää kuvaa toiseltakin puolelta.
Kirjassa erilaisia tapauksia joita Kaija hoitaa. Perheestä huostattu poika, joka alkaa sitten menestyä paremmin. Perheen tilannetta seurataan loppuun saakka.
Mummeli tulee laitokselle ja kertoo joutuneensa melkein ryöstetyksi. Rosvokin tuttu. Mummelia tavataan usiamman kerran. Kaija ja poliisit käyvätkin mummelia auttamassa. Paljon kyllä nuoria jotka tekee jotakin pahaa. Kaijalla tosi hyvä ote tilanteeseen. Vanhemmat hyvinkin erilaisia suhtautumiseen omien lapsien tekemisiin kun poliisi ja lastensuojelu puuttuu asiaan.
Tää oli ihan hyvä kirja. Kyllä voin suositella. Aion sen toisenkin kirjan lukea jahka osuu silmään kirjastossa tai sitten varaa sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti