lauantai 24. marraskuuta 2018

Ari Räty: Syyskuun viimeinen



Hoksin että se oli juuri vuosi sitten kun yritin tätä ekaa kertaa lukia. Ei napannut, joten jätin kesken. Sit sain Dekkariklubista 2. osan arvosteluun ja tykkäsin siitä kovasti. Joten päätin että luen tämän 1. osan vaikka väkisin. No, alku hankala joo, mut jatkoin kuitenkin lukemista. En meinannu päästä sisään millään. Loppu kyllä selkeesti parempi.

Syyskuu ja muutama muu poika pinnaa tunnilta. He löytävät ruumiin. Kuollut tyttö on heidän tuttu. Asia jää heidän mieleen, etenkin Syyskuun. Hän näkee jonkun seisovan kauempana ja päättelee että se on tekijä. Syyskuu alkaa jahtaamaan häntä vuosia. Vastaavasti, Hagman, poliisi, tekee kaikkensa että syyllinen ei jää kiinni. Hagman on paha poliisi ja käyttää pahoja keinoja vaientaakseen Syyskuun ja muitakin asiaa tutkivia.

Syyskuu kohtaa tekijän. Tekijä tunnistaa Syyskuun samaksi pojaksi joka näki hänet. Molemmat jahtaa molempia. Kosto koston perään.

Mielenkiintoinen kyllä. Alku vaan ei napannut. Sekava tuo alku että ei saanut kiinni mistään. Tämä oli ensimmäinen. Sen tiedän jo että toinen kirja oli parempi. Aion jatkossakin lukea näitä kirjoja, jos vaan tulee vielä lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti