Luettuja kirjoja. Pidän ruuanlaitosta. Mokailen tämän tästä, joka on naurattanut lähipiiriä
lauantai 13. heinäkuuta 2019
Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanlaakso
Tuomas joutuu entistä enemmän ahtaalle Kiven kanssa. Mieli meinaa murtua kaiken paineen alla. Tuomas ja Maria ovat tutustuneet Lissuun ja Timppaan. Lissun avulla Maria käy koululla ja varovaista harkintaa opintojen jatkamiseen. Maria on ikikiitollinen että ovat tutustuneet heihin. Tuomas ja Timppa tapaavat yllättävässä paikassa. Näin ollen Timpasta tulee uusia tietoja. Tuomas on viittä vaille purkimassa mieltään Timpalle.
Kivestäkin paljastuu uusia asioita. Koko homma heittää häränpyllyä. Odottelen oikein mielenkiinnolla jatkoa. Mitä kuka häh???? On kyl ovela homma. Tällä jutulla lukijan saa varmasti kiskaistua matkaan että mitä tässä oikein nyt tapahtuu.
Leena on jakamassa ruoka-avustusta ja kohtaa ihmisen joka aidosti kiittää välittämisestä. Se oli hyvin vaikuttavaa luettavaa. Ihanaa että tällaisia kohtauksia on mukana. Niihin samaistuu. Välittäminen, miksi nykyään ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Se oikein rehottaa. Ihanaa hoksia sieltä täältä, ja juuri kirjoissakin näitä jotka välittää toisista aidosti.
Leenan vaalituloskin ratkeaa.
Kirjassa paljon, paljon muuta mielenkiintoista. Todella hyvä tämä sarja. Pidän. Tämä on 3. osa. Käsittääkseni 10-osainen sarja. Mahtavaa.
Kilpi kyllä parantaa ja parantaa tätä tarinaa. Tätä kyllä todella voi suositella. Kiitettävää sekin että helppolukuista ja ei ole sorruttu kapulakieleen tai muuhun sivistyneistön kieleen.
torstai 4. heinäkuuta 2019
Markus Falk: Aleppon kirjuri
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
Toi haasteen kohta oli konstikas. Olisin mielelläni ihan livenä bongannut jonku lukevan. Tästä olikin porinaa kovasti vuoden alussa. Niin, tulkinnallista, tuossa ei ole määritelty missä bongata ja miten. Yhtä hyvin netissäkin voi bongata kun joku laittaa vaikka kuvaa tai ihan vaan tekstii mitä kirjaa sattuu lukemaan. Tän bongasin yhdestä ryhmästä ja päätin valita tän tähän.
Satuin voittamaan tuon kirjan Markus Falkin sivulta Facebookissa. Kisassa piti tietää tai arvata ensimmäiseen kirjaan liittyviä asioita. Enhän muistanut mut arvailin osan. Virpi Hämeen-Anttila sit antoi vinkkiä. Porhalsin kirjastoon kattoon kirjasta vastaukset. Näin vaivaa sen eteen. Olinkin yksi voittajista.
Markus Falk nimen takaa löytyy kirjailijapariskunta Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Virpiin olen hieman tutustunut tämän voiton myötä. Oikein mukava ihminen.
Kirjassa samat henkilöt eli suomalainen Tuomas Pyy sekä italialainen Carla Conti. He ovat tutkimassa edellisestä kirjasta tuttua "Rauhan Suuraa". Carlan poikaystävä meni ostamaan jotakin esinettä, Aleppon kirjuria. Hän katoaa ostomatkalla. Carla huolestuu ja päättää lähteä etsimään. Tuomas tulee mukaan. Poikaystävä löytyy hakattuna ja ryöstettynä. Carla haluaa etsiä sen Aleppon kirjurin. Se viekin hänet ja Tuomaksen huikealle matkalle.
Vautsi! Pidin erittäin paljon tästä kirjasta. Jännittävää seurata miten heidän käy. Tilanteita riittää ja jännitys pysyy hyvin yllä. Hieman romantiikkaakin tulee esiin. Todella toimivaa. Mukavaa rohkeutta sanoa myös tästä arabialaisesta kulttuurista, kun sanottiin että tämä maa on miesten maa, siksi Carla tarvitsi miehen mukaan. Suomessa tällainen sanominen ei tulis kuuloonkaan. Jotkut vetäis kilokaupalla herneitä nokkaan huutaen. Arvostan tässä suoruutta ja rehellisyyttä sanoa niin kuin asia todellisuudessa on. Maailmassa on maita missä on tyystin erilainen kulttuuri ja tavat kuin esim. Suomessa. Tämä tuo mukavan lisän kirjaan. Oppii uutta ja hoksii että muualla on erilaista.
Kyllä suosittelen kirjaa. Toivottavasti tulee lisää tätä sarjaa. Henkilöt ovat kiinnostavia. Carla sellainen tulinen täti ja Tuomas rauhallisempi, jopa arka Carlaan verrattuna. Tasapainottavat hyvin toisiaan. Lisää lisää.
Toi haasteen kohta oli konstikas. Olisin mielelläni ihan livenä bongannut jonku lukevan. Tästä olikin porinaa kovasti vuoden alussa. Niin, tulkinnallista, tuossa ei ole määritelty missä bongata ja miten. Yhtä hyvin netissäkin voi bongata kun joku laittaa vaikka kuvaa tai ihan vaan tekstii mitä kirjaa sattuu lukemaan. Tän bongasin yhdestä ryhmästä ja päätin valita tän tähän.
Satuin voittamaan tuon kirjan Markus Falkin sivulta Facebookissa. Kisassa piti tietää tai arvata ensimmäiseen kirjaan liittyviä asioita. Enhän muistanut mut arvailin osan. Virpi Hämeen-Anttila sit antoi vinkkiä. Porhalsin kirjastoon kattoon kirjasta vastaukset. Näin vaivaa sen eteen. Olinkin yksi voittajista.
Markus Falk nimen takaa löytyy kirjailijapariskunta Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Virpiin olen hieman tutustunut tämän voiton myötä. Oikein mukava ihminen.
Kirjassa samat henkilöt eli suomalainen Tuomas Pyy sekä italialainen Carla Conti. He ovat tutkimassa edellisestä kirjasta tuttua "Rauhan Suuraa". Carlan poikaystävä meni ostamaan jotakin esinettä, Aleppon kirjuria. Hän katoaa ostomatkalla. Carla huolestuu ja päättää lähteä etsimään. Tuomas tulee mukaan. Poikaystävä löytyy hakattuna ja ryöstettynä. Carla haluaa etsiä sen Aleppon kirjurin. Se viekin hänet ja Tuomaksen huikealle matkalle.
Vautsi! Pidin erittäin paljon tästä kirjasta. Jännittävää seurata miten heidän käy. Tilanteita riittää ja jännitys pysyy hyvin yllä. Hieman romantiikkaakin tulee esiin. Todella toimivaa. Mukavaa rohkeutta sanoa myös tästä arabialaisesta kulttuurista, kun sanottiin että tämä maa on miesten maa, siksi Carla tarvitsi miehen mukaan. Suomessa tällainen sanominen ei tulis kuuloonkaan. Jotkut vetäis kilokaupalla herneitä nokkaan huutaen. Arvostan tässä suoruutta ja rehellisyyttä sanoa niin kuin asia todellisuudessa on. Maailmassa on maita missä on tyystin erilainen kulttuuri ja tavat kuin esim. Suomessa. Tämä tuo mukavan lisän kirjaan. Oppii uutta ja hoksii että muualla on erilaista.
Kyllä suosittelen kirjaa. Toivottavasti tulee lisää tätä sarjaa. Henkilöt ovat kiinnostavia. Carla sellainen tulinen täti ja Tuomas rauhallisempi, jopa arka Carlaan verrattuna. Tasapainottavat hyvin toisiaan. Lisää lisää.
maanantai 24. kesäkuuta 2019
Tess Gerritsen: Eloonjäänyt
Dekkarihaasteen kohtaan 4. Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari)
Pitkästä aikaa Gerritseniä. En olekkaan vuosiin lukenut. Kerään tätä sarjaa mut taloudellisen tilanteen takia ollut kirjaostot jäähyllä. On kyl edelleenkin. Pikkuhiljaa yritän näitä puuttuvia hankkia.
Pidän valtavasti tästä Rizzoli & Isles -sarjasta. Mukavaa kun telkustakin on tullut. On sitä seurattukin. Nyt en tosin pitkään aikaan kun niitä uusitaan ja sit uudet unohtuu katsoa.
Olikin aivan erilaista tätä lukea kun telkusta nähnyt hahmot. Ihan kuin olisivat heränneet eloon että tiesi miltä kukanenkin näyttää.
Pitkä tauko hidasti hoksottimia kun tässä oli viittauksia tietenkin edellisiin kirjoihin. Mm. Mefisto-klubiin.
Kirjassa peräti kolmella lapsella samanlainen kohtalo. Jokaisen perhe murhataan ja lapsi jää eloon. Sitten vielä sama toistuu että kasvattiperhe murhataan ja taas lapsi jää eloon. Lapset viedään turvaan sisäoppilaitokseen. Siellä on heidän kaltaisiaan oppilaita sekä myös opettajia. Maura menee sinne tapaamaan Juliania. Samalla käy ilmi että sisäoppilaitoksen väki on Mefisto-klubin jäseniä. Koulussakin tapahtuu kuolemia, jotka eivät ole sitä miltä näyttää. Ovatko lapset sittenkään turvassa siellä.
Kirja erittäin mielenkiintoinen ja juoni on ovela. Kuka on kukin ja millä roolilla. Kaikki eivät olekkaan sitä miltä näyttää. Kirja piti hyvin otteessaan. Ei yhtään tarvinnu pingottaa tän kanssa vaan saattoi olla rentona ja nauttia tarinasta. Jännittävä oli. Pidin tästä. Pitäisi joskus koko sarja kerrata, pysyy paremmin mukana ja muistaisi mitä aiemmin on tapahtunut.
Pitkästä aikaa Gerritseniä. En olekkaan vuosiin lukenut. Kerään tätä sarjaa mut taloudellisen tilanteen takia ollut kirjaostot jäähyllä. On kyl edelleenkin. Pikkuhiljaa yritän näitä puuttuvia hankkia.
Pidän valtavasti tästä Rizzoli & Isles -sarjasta. Mukavaa kun telkustakin on tullut. On sitä seurattukin. Nyt en tosin pitkään aikaan kun niitä uusitaan ja sit uudet unohtuu katsoa.
Olikin aivan erilaista tätä lukea kun telkusta nähnyt hahmot. Ihan kuin olisivat heränneet eloon että tiesi miltä kukanenkin näyttää.
Pitkä tauko hidasti hoksottimia kun tässä oli viittauksia tietenkin edellisiin kirjoihin. Mm. Mefisto-klubiin.
Kirjassa peräti kolmella lapsella samanlainen kohtalo. Jokaisen perhe murhataan ja lapsi jää eloon. Sitten vielä sama toistuu että kasvattiperhe murhataan ja taas lapsi jää eloon. Lapset viedään turvaan sisäoppilaitokseen. Siellä on heidän kaltaisiaan oppilaita sekä myös opettajia. Maura menee sinne tapaamaan Juliania. Samalla käy ilmi että sisäoppilaitoksen väki on Mefisto-klubin jäseniä. Koulussakin tapahtuu kuolemia, jotka eivät ole sitä miltä näyttää. Ovatko lapset sittenkään turvassa siellä.
Kirja erittäin mielenkiintoinen ja juoni on ovela. Kuka on kukin ja millä roolilla. Kaikki eivät olekkaan sitä miltä näyttää. Kirja piti hyvin otteessaan. Ei yhtään tarvinnu pingottaa tän kanssa vaan saattoi olla rentona ja nauttia tarinasta. Jännittävä oli. Pidin tästä. Pitäisi joskus koko sarja kerrata, pysyy paremmin mukana ja muistaisi mitä aiemmin on tapahtunut.
torstai 20. kesäkuuta 2019
Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Argh!!!!!! Vähä varoitusta että tää sit sisältää rumia sanoja. Ei kannata mielensäpahoittajien, ammattiloukkaantujien lukea pitemmälle.
Uskomatonta, mitä paskaa kirjoitetaankin. Kirja oli masentava, kamala, oksettava, kauhean katkera ja negatiivinen. En ymmärrä miksi tämmöisiä kirjoitetaan. Huhhuh! En todellakaan voi suositella kelleen tämmöstä. Phyi!
Tuli ihan paha olo lukiessa tätä ja loppumetrit meni selaillessa pikalukuna että en halunnut lukea tätä enempää. Vaikka ymmärrän toki että sairastunut ihminen saattaa käyttäytyä tälleen ja olla vihainen, katkera. Nahid, viiskymppinen nainen sairastui syöpään ja elinaikaa annettiin vähän. Hän purki vihansa ja katkeruutensa ensin tietenkin lääkäriin. Nahid on iranilainen joka pakeni perheensä kanssa Ruotsiin. Kiittämättömältä vaikutti. Kauhean itsekkäältä ja katkeralta.
Yritän ymmärtää miksi ihmeessä tällaista suositeltiin. Masentaakko ne mut halus. En kyl tosin tiedä oliko suosittelija itse lukenut tämän. Makujahan monia, että toki joku voi tykätä. Minulle tämä oli aivan liian kamalaa luettavaa tai sit olin vaan väärällä tuulella että tämä ei nyt napannut.
Argh!!!!!! Vähä varoitusta että tää sit sisältää rumia sanoja. Ei kannata mielensäpahoittajien, ammattiloukkaantujien lukea pitemmälle.
Uskomatonta, mitä paskaa kirjoitetaankin. Kirja oli masentava, kamala, oksettava, kauhean katkera ja negatiivinen. En ymmärrä miksi tämmöisiä kirjoitetaan. Huhhuh! En todellakaan voi suositella kelleen tämmöstä. Phyi!
Tuli ihan paha olo lukiessa tätä ja loppumetrit meni selaillessa pikalukuna että en halunnut lukea tätä enempää. Vaikka ymmärrän toki että sairastunut ihminen saattaa käyttäytyä tälleen ja olla vihainen, katkera. Nahid, viiskymppinen nainen sairastui syöpään ja elinaikaa annettiin vähän. Hän purki vihansa ja katkeruutensa ensin tietenkin lääkäriin. Nahid on iranilainen joka pakeni perheensä kanssa Ruotsiin. Kiittämättömältä vaikutti. Kauhean itsekkäältä ja katkeralta.
Yritän ymmärtää miksi ihmeessä tällaista suositeltiin. Masentaakko ne mut halus. En kyl tosin tiedä oliko suosittelija itse lukenut tämän. Makujahan monia, että toki joku voi tykätä. Minulle tämä oli aivan liian kamalaa luettavaa tai sit olin vaan väärällä tuulella että tämä ei nyt napannut.
tiistai 18. kesäkuuta 2019
J. R. Ward: Ikuinen rakastaja
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 7. Kirja unelma-ammatistani
Tämä samalla on viimeinen kirja tuohon Pohjoinen lukuhaasteeseen. Perinteisesti aina valintana tämä.
Mary, ihana vahva Mary. Maryn ammatista ei paljoa puhuta. Mary työskentelee asianajotoimistossa jonkinlaisena sihteerinä tms. Vastaa puhelimeen, arkistoi. Sellainen on minun haaveammatti. Toimistotyö on minulle ihanne ala ja erityisesti asianajotoimisto. Rakastan lakialaa. Mary on aiemmin työskennellyt terapeuttina autistisille lapsille. Mary osaa viittomakieltä. Se on minulle tärkeää. Viittomakieli, maailman kaunein kieli. Kuin kädet tanssivat kertoen tarinoita, asioita, kysyen, käskien, jokellellen, juhlien jne. Kaunista. Ei ole toista samanlaista.
En muista että olisin aiemmin itkenyt tätä lukiessa. Nyt kosketti tämä tarina vahvasti. Joka lukukerralla kokee eri tavoin tämän tarinan. Tämä on Maryn ja Rhagen rakkaustarina. Kirja on myös siksi minulle tärkeä koska tässä kirjassa tapaamme Johnin. John on mykkä, hän kuulee. Hän käyttää viittomakieltä. Mary pääseekin käyttämään viittomakieltä Johnin kanssa. Ihanan liikuttavaa.
Rhage on vampyyri, mustan tikarin veljeskunnan jäsen. Mary taas syöpäsairas ihminen. Mary joutuu Johnin kautta vampyyrimaailmaan mukaan. Mustan tikarin veljeskunta taistelee lessereitä vastaan. Lesserit tapaavat vampyyreja.
Sarja on todella hyvä, mielenkiintoinen. Sydän itkee verta kun emme saa tälle sarjalle halukasta kustantajaa. Kukaan ei ota tätä että saisimme tulevat kirjat käännökseen. J. R. Wardin eli Jessica Birdin Wikipedian sivulla näkee uusia kirjoja paljon tulleen. Ketään ei kiinnosta. Olen kysynyt kysymästä päästyänikin eri kustantamoiden kiinnostusta. Huonolta näyttää. Olen väsynyt. Tunnen olevani yksin asian kanssa, joka yrittää taistella saadakseen kirjoja suomeksi. Faneja löytyy ja uusia faneja tulee sitä mukaa kun lukijat löytää tämän sarjan.
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 7. Kirja unelma-ammatistani
Tämä samalla on viimeinen kirja tuohon Pohjoinen lukuhaasteeseen. Perinteisesti aina valintana tämä.
Mary, ihana vahva Mary. Maryn ammatista ei paljoa puhuta. Mary työskentelee asianajotoimistossa jonkinlaisena sihteerinä tms. Vastaa puhelimeen, arkistoi. Sellainen on minun haaveammatti. Toimistotyö on minulle ihanne ala ja erityisesti asianajotoimisto. Rakastan lakialaa. Mary on aiemmin työskennellyt terapeuttina autistisille lapsille. Mary osaa viittomakieltä. Se on minulle tärkeää. Viittomakieli, maailman kaunein kieli. Kuin kädet tanssivat kertoen tarinoita, asioita, kysyen, käskien, jokellellen, juhlien jne. Kaunista. Ei ole toista samanlaista.
En muista että olisin aiemmin itkenyt tätä lukiessa. Nyt kosketti tämä tarina vahvasti. Joka lukukerralla kokee eri tavoin tämän tarinan. Tämä on Maryn ja Rhagen rakkaustarina. Kirja on myös siksi minulle tärkeä koska tässä kirjassa tapaamme Johnin. John on mykkä, hän kuulee. Hän käyttää viittomakieltä. Mary pääseekin käyttämään viittomakieltä Johnin kanssa. Ihanan liikuttavaa.
Rhage on vampyyri, mustan tikarin veljeskunnan jäsen. Mary taas syöpäsairas ihminen. Mary joutuu Johnin kautta vampyyrimaailmaan mukaan. Mustan tikarin veljeskunta taistelee lessereitä vastaan. Lesserit tapaavat vampyyreja.
Sarja on todella hyvä, mielenkiintoinen. Sydän itkee verta kun emme saa tälle sarjalle halukasta kustantajaa. Kukaan ei ota tätä että saisimme tulevat kirjat käännökseen. J. R. Wardin eli Jessica Birdin Wikipedian sivulla näkee uusia kirjoja paljon tulleen. Ketään ei kiinnosta. Olen kysynyt kysymästä päästyänikin eri kustantamoiden kiinnostusta. Huonolta näyttää. Olen väsynyt. Tunnen olevani yksin asian kanssa, joka yrittää taistella saadakseen kirjoja suomeksi. Faneja löytyy ja uusia faneja tulee sitä mukaa kun lukijat löytää tämän sarjan.
lauantai 15. kesäkuuta 2019
René Goscinny Albert Uderzo: Umpah-pah
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 11. Alkuperäiskansan (esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit) jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja
Kirjastossa kävin sillo jotakin sarjakuvaa etsimässä ja tuli kysyttyä onko olemassa jotakin sarjakuvaa joka liittyy alkuperäiskansaan. Intiaaneihin liittyi tämä Umpah-pah. Joksikeen tuttu kun puoliso ruukaa lukia sarjakuvia, että olen nähnyt näitä. No, nyt sit itselle lukuun. Ei ollut kirjastossa, mutta laittoi tilaukseen. Yllätyin että tämä oli paksu kirja.
Alussa näistä tekijöistä juttua ja muutama ulkomaalainen sarjakuva tästä Umpah-pahista. Sit tuli tarinoita suomeksi. Oli ihan mukava lukea. Hauskoja tilanteita. Myös kuva kun Asterix kättelee Umpah-pahia niin muistin että samat tekijät tekee Asterix-sarjakuvia. Sillä olikin niin tuttua.
Kiinnostava lisä sarjakuvamaailmaan. Kyllä näitä jatkossakin voi hyvin lukea. Aika harvoin tulee sarjakuvia luettua. Piristävää vaihtelua.
Kirjastossa kävin sillo jotakin sarjakuvaa etsimässä ja tuli kysyttyä onko olemassa jotakin sarjakuvaa joka liittyy alkuperäiskansaan. Intiaaneihin liittyi tämä Umpah-pah. Joksikeen tuttu kun puoliso ruukaa lukia sarjakuvia, että olen nähnyt näitä. No, nyt sit itselle lukuun. Ei ollut kirjastossa, mutta laittoi tilaukseen. Yllätyin että tämä oli paksu kirja.
Alussa näistä tekijöistä juttua ja muutama ulkomaalainen sarjakuva tästä Umpah-pahista. Sit tuli tarinoita suomeksi. Oli ihan mukava lukea. Hauskoja tilanteita. Myös kuva kun Asterix kättelee Umpah-pahia niin muistin että samat tekijät tekee Asterix-sarjakuvia. Sillä olikin niin tuttua.
Kiinnostava lisä sarjakuvamaailmaan. Kyllä näitä jatkossakin voi hyvin lukea. Aika harvoin tulee sarjakuvia luettua. Piristävää vaihtelua.
Jarkko Sipilä: Uhripeli
Niuvanniemen mielisairaalasta pakenee Mika Kosonen, joka on pahasti harhainen. Mika yritti aiemmin tapaa ex-vaimonsa ja tyttärensä. Joonas Takamäki oli silloin vuorossa ja pelasti heidät. Mika matkaa Helsinkiin ja yrittää etsiä ex-vaimoaan. Hän pääseekin ex-vaimonsa jäljille ja yritti harhauttaa heidät tapaamiseen. Julia Rask, tyttärensä kanssa hoksivat Mikan ja pääsevät pakenemaan. Tapaavat kummallisen naisen joka antaa Julialle yhteystietonsa. Julia lähtee pakoreissulle. Hän ei voi poliisiin ottaa yhteyttä sossutanttojen takia, kun ne oli uhannu huostaanottaa tytön, jos Julia joutuu vielä kerran johonkin hankaluuteen.
Takamäen sakki joutuu olemaan ilman Suhosta. Suhonen siirtyy ajamaan maijaa. Juuri Suhonen toimiikin nappulana jonka avulla poliisit pääsevät Mika Kososen jäljille. Pian sitten nuorempi Takamäki on Kososen kanssa taas kasvokkain.
Hurja tarina. Erittäin mielenkiintoinen, varsinkin nuo mielenterveydestä kuvailut. Miten Mika Kososen ajatusmalli toimii. Jännittäviä tilanteita ja tarina oli nopealukuinen ja piti hyvin otteessaan.
Kielipoliisien mokomat tartuttanut minuunkin virheiden hoksimiset. Yhden virheen bongasin. Ensin oli Tammi ja myöhemmin Tamm. En sitten tiedä kumpi oli oikein. Oli miten oli, ei vaikutusta tarinaan.
Jäädään taas odottelemaan uutta kirjaa. Suosittelen tätä sarjaa. Oikein hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)