Danielle Miettinen: Juokse, Jaakko, juokse!

Pitkästä aikaa. Blogia en ole päivittänyt aikoihin ja syy siihen että en vain pysty lukemaan. Yrittelen hieman ja jaksaminen on sitä sun tätä. Tämän Jaakon tarinan halusin lukea ja onnistuin. Loppua venytin että kirja kestäisi pitempään. Jotkut kirjat jää silleen kuin pelastusnuoraksi josta ei vain halua irroittaa. Tämä oli yksi niistä.

Somessa tuli tutustuttua Pirttiahoihin heidän bloginsa kautta. Hoksin kyl että Jaakosta kirja tulossa. Laitoinkin sen meidän kirjaston hankintaehdotuksiin. En tiedä ovatko hankkineet. Kirjastot ovat kiinni. Hoksin sitten Sana-lehden haastattelun Jaakosta. Täältä ja se vaikutti. Jaakon profiilissa olikin keskustelua aiheesta. Kävin sit nykäisemässä hihasta ja kerroin hieman omasta tilanteesta. Sovittiin että laittaa mulle tän kirjan ja maksan sen.

Kirja tuli ja aloitin sitä. Hyvin veti mukaansa. Hyvin kirjoitettu ja rohkeaa tekstiä, suoraa puhetta. Jaakon elämä yhtä kamppailua. Suuri isän ikävä. Isän jolle mikään tuntunut kelpaavan. Työssään vakava loukkaantuminen. Kariutunut avioliitto. Mielen murtuminen. Uskovallakin voi mieli murtua ja tarvitsee apua. Onneksi sai sitä. Jeesus ei hylkää silloinkaan kun kaikki näyttää täysin mustalta ja pimeältä. Hometaloja, terveydellisiä ongelmia. Seksuaalisia asioita myös, joista oli hyvä lukea, sillä näistä ei yleensä puhuta. Jaakko tapaa nuoren Jaakon sekä vanhan Jaakon kahvilassa. Lopussa sitten vielä oman isänsä. Poikien kanssa oli hyvät keskustelut.

Jaakosta koulittiin hyvä työntekijä Jumalalle. Hän ymmärtää omien kokemustensa kautta. Erittäin tärkeä sanoma se Armo. Se riittää.

Suosittelen kyllä kirjaa todellakin monelle. Kävi sinänsä hauskasti. Sain tuplakappaleen. Mulla oli silloin vieraana pappi ja diakonissa. Keskustelimme avioerosta, vihasta, vahingonilosta, saunan taakse toivomisesta. Se oli hyvä, vapauttava keskustelu. Posti tuli niin Jaakon kirja tupsahti mukana. Pappi ilmoitti haluavansa ostaa sen ylimääräisen. Otin Jaakkoon yhteyttä ja sehän sopi. Tuumasin että taisi olla Jumala asialla, kaikki päättyi hyvin.

Kaikkea hyvää Jaakolle ja Iirikselle. Kiitos kun olette olemassa. Kiitos että sain teihin tutustua.

Tuija Lehtinen: Pensionaatti huojuva talo

Voi mikä aivan ihana ylläri kirjan sisäkannessa. Minun blogi! Voi hyvänen aika sentään. En ikinä olis osannu odottaakkaan. Ilahdutti valtavasti. En tiedä kenen ansiosta, mutta KIITOS! Se piristi oikeesti tän kaiken kriisin keskellä.

Kirja. Niin..... elän tätä elämää, joka ei nyt ole kovin hyvä. Kirjoihin tosi vaikea keskittyä. Mutta jotakin irti saa silti.

Osu ja uppos. Mut silti en oman tilanteen takia päässy sisälle. Marianne lähtee majakkasaarelle toipumaan erosta. Mies jätti hänet tekstarilla, jota Marianne ei hoksinut pitkään aikaan. Yhteiset ystävätkin naureskeli hänelle kun oli tietämätön erosta. Marianne ei kestänyt heidän vahingoniloaan. Lähti sitten reissuun. Saarella omat tapansa ja jokaisella omat salaisuutensa. Kirjassa tuttu hahmo, mutta en millään pysty muistamaan muuta kuin nimen. Saarella kaikki eivät toivota tervetulleeksi ja siellä on mysteerinen erakko, jota eivät oikein kukaan tunne. Kas kas, ei mieleen tullutkaan siitä eräs asia joka selvisi kirjasta. Hahhahhahhah, todella oivaa.

Minä pidän kovasti Tuija Lehtisen tyylistä. Kirja sai paikoin nauramaan. Pienen hetkellisen irtioton omasta tilanteesta. Ehkä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa lukee uudestaan ja pääsee sisään sekä ymmärtää lukemaansa. Vika ei missään nimessä ole kirjailija vaan täysin minun. Olen Tuija Lehtisen kanssa puhunutkin asiasta ja hän tietää mitä koen.

Vielä olisi yks uutuus luettavana ja asia erikseen miten ihmeessä saan sen luettua, mut no, yritetään.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Perhesalaisuus

Sarjan päätösosa. Haikealla mielellä luovun. Tämä oli lukiessa yksi oljenkorsista elämään. Pitkään vetkuttelin loppuun lukemista, koska en halunnut luopua tästä. Jatkovaraus vauhditti sitten tän loppuun saamista. Surullista. Elämä jatkuu kuitenkin joskus sitten jossain vaiheessa.

Baxterin perheessä Elizabeth on vakavasti sairas ja se saa pohtimaan hänen aikaisempaa päätöstä. Esikoista. Kuka hän onkaan. Elizabeth halusi kiihkeästi tavata esikoisensa ennen kuin kuolee. Koko perhe rukoili kiihkeästi Elizabethin parantumista. Jumalan tahto. Ei sinun tahtosi, vaan minun. Elizabeth muisti kun isänsä oli kauan sitten selittänyt Jumalan tahtoa. Joskus jotkut asiat eivät ole Jumalan tahto. Jumalan tahto on kuin sunnuntaiajelulla Jumalan kanssa. Hän ajaa, sinä istut. Hän saattaa kääntää rattia oman tahdon mukaan yllättäen, ei tarvitse hätääntyä, olet vaan matkustaja kyydissä. Mitä tahansa tapahtuu, Jumala vie loppujen lopuksi kotiin. Sellainen on Jumalan tahto.

En paljoa sisältöä muista. Liekkö koko kirja saa jatkossa ikäviä muistoja mieleen omassa elämässäni. Mut no, kaikella on oma tarkoitus. Jumalan tahto toteutuu, kävi sitten miten kävi.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Ei pakotietä

Brooken tarina. Brooke ja Peter ovat lääkäreitä. Heidän vanhimpi tytär Hayley joutui onnettomuuteen ja lähes kuoli. Hayley joutui kaiken opettelemaan uudelleen hyvin hitaasti. Tapahtuma rikkoi Brooken ja Peterin välit pahasti. Peter joutuukin ihan kokemaan hyvän ja pahan taistelun itsestään.

Ashleyn Cole-poika sanoi Hayleystä niin ihanasti. Cole ei näe mitään vikaa Hayleyssä vaan hänestä Hayley on ihan sama hassu Hayley kuin aiemmin. Cole näkee sydämeen, ei ulkonäköön. Mikä ihana piirre. Ashley käy omaa taisteluaan.

Ihana kirja. Vaikuttavia asioita ja aiheita. Kirja keskittyy myös iloon. Iloitkaa! Miten voi surun keskellä iloita. Kuitenkin Raamatussa sanotaan iloitkaa.

Pääsen nyt sit viimeiseen osaan tätä sarjaa. Perhesalaisuus. Saa nähdä onko juuri se mitä aavistelen. Ehdin sen seuraavan sarjan lukea ensin. Ehkäpä joskus luen uudemman kerran.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Valheiden verkossa

Luken tarina. Toki mukana myös muita Baxterin perheen jäsenten tapahtumia. Luke joutuu todelliseen painiin elämänsä kanssa ja ratkaisun paikka löytyy. Ashleyllä on sormensa pelissä ja auttaa tilannetta eteenpäin. Ashley saa järkyttävän puhelun Pariisista. Menneisyys jyllää päälle ja kääntää kaiken ympäri. Häät tuo perheen yhteen kaiken kaikkiaan.

Miten ihana kirja. Erittäin tärkeitä aiheita ja taitavasti kerrottu. Kotiin voi aina palata, oli tilanne sit miten paha tahansa. Jumalan ajokoira ei jätä rauhaan vaan lähtee perään etsimään eksyneen lampaan. Kirjan tarina antaa uskoa ja toivoa tulevaan.

Vielä on pari kirjaa tästä sarjasta lukematta. Toivon kovasti näiden kirjojen kääntämistä lisää. Aikamedia ei ole vaivaantunut vastaamaan edelleenkään mitään. Eivät ilmeisesti välitä lukijoiden palautteesta. Ei ole ensimmäinen kerta edes.

Suosittelen todella näitä kirjoja. Tarinat on niin hyvin kerrottu. Vahvat tuntemukset kokee lukiessa ja tarina vetää niin hyvin mukaan että halu tietää lisää.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Petollisella jäällä

Ashley Baxterin tarina. Toki muidenkin Baxterin perheen lasten asioita edistyy ja kerrotaan lisää. Pariisin tapahtumat ovat Ashleyn mielessä. Landon rakastaa Ashleyta ja saa hänet lopulta avautumaan Pariisin tapahtumista. Ashley pelkää että Landon lähtee pois. Landon saa Ashleyn tajuamaan asioita toiselta kantilta.

Eletään 11.9 tapahtumia. WTC-tornit ja terrori-isku. Sekä Landon että Ryan lähtevät paikan päälle avuksi. Tapahtuma on käännekohta perheessä monelle. Toiset kääntyvät Jumalaan päin ja joku loitonee omille teilleen.

Ashley löytää työpaikan missä hän todella viihtyy ja saa aikaiseksi paljon muutoksia. Ihana lukea sitä tapahtumaa.

Kirja on todella hyvä. Ei niin vahvasti vaikuttava kuin ensimmäinen. Mutta kuitenkin. Itkulta ei voi välttyä. Tuli niin syvältä pohjalta kunnon ravisuttavat itkut. Samalla paljon tajuttavia asioita. Kukaan ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä. Rajujakin. Tässä oivia esimerkkejä asioista. Erittäin hyvin oppimista ja ymmärtämistä.

Harmi vieköön että seuraava osa ei ole vielä ehtinyt kirjastoon tulla etten pääse heti käsiksi seuraavaan tarinaan. Ehkä huomenna. Jatkan siis Hovimäkeä tovin.

Aikamedia ei olekkaan taaskaan vaivaantunut vastaamaan, että olisiko Kingburyn kirjoja lisää tulossa suomennokseen. Ovat kyllä todella hyviä ja suosittelen.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Uskollinen sydän

Baxterin perheen tarinoita. Tämä sarja olis pitänyt lukea ennen sitä Kuuluisuuden hinta aloittavaa sarjaa. Mut toimii kyl näinkinpäin. Tämä kirja kertoo Karenin tarinan. Kirjan tarina on välil nykyajassa, välil menneisyydessä. Baxterin perhe on uskossa, suurinosa ainakin. Toki osa lapsista eivät ole vielä omaa uskon ratkaisua tehneet. Karen on. Nimensä mukaisesti uskollinen sydän. Karen seurusteli aikoinaan Ryanin kanssa. Mut he erosi sitten. Karen tapasi Timin. He menivät naimisiin. Sitten Tim petti. Tim aloitti suhteen Angelan kanssa. Angela tapasi nuorta Dirkiä, joka käytti jonkinlaisia mömmöjä urheilun takia ja se sekoitti Dirkin pään. Dirk vakoili Angelaa ja Timiä. Juuri Dirk soitti Karenille Timin pettämisestä. Tim jääkin rysän päältä kiinni. Se syöksee heidän avioliiton kriisiin. Tim haluaa erota, mutta Karen ei. Karenin sydän on uskollinen ja hän päättää että homma selviää. Kaiken kukkuraksi Karen on raskaana. He ovat aiemmin odottaneet vauvaa, mutta tuli keskenmeno. Kriisin keskellä Karen odottaa nyt vauvaa.

Siis ihan vautsi vau. Kirja meni täysin ihon alle. Repi kaikki haavat uudelleen auki. Luin jokusen rivin, moppasin naamaa, luin taas ja taas moppausta. Koin niin täysin tänä tunteet läpi. Tarina opettavainen samalla. Nämä kaikki tunteet ovat luonnollisia. On oikeus tuntea vihaa, surua, pettymystä, kaikkea. Kaiken keskellä Karen luotti Jumalaan. Itkujen keskellä oli hyvin sanottu että Jeesuskin itki.

Terapian aikana hoksittiin että ei voi yhtä syyttää, syytä on molemmissa. Pelot. Niistä pitää puhua. Miksi ja mitä pelkäsi. Sai havahtumaan että tottahan tuo. Pelko pistää käyttäytymään jotenkin. Terapiassa tuli hyvä lause. "Syksy oli suuttumuksen ajanjakso, talvi surun, kevät parantumisen ja kesä uuden kasvun." Läpi käyminen ja toipuminen verrataan vuoden aikoihin. Toipuminen voi viedä jopa vuoden. Vastaavaa olen aiemminkin lukenut, että se vie aikaa. Voi olla aallokkoa että välil menee hyvin ja sit joku päivä on se aallokon pohja että taas kaikki mielessä, epäilee yms. Teksti näemmä muuttu hassuksi ja enkä osaa korjata. No, mennään tällä.