Sopii kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 22. kuvitettu kirja, 25. kirja jossa kukaan ei kuole, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja
Vuoden alussa hoksin kaverin mainostavan tätä kirjaa. Hänen tarina on mukana tässä kirjassa. Kiinnostuin ihan kaverin takia lukemaan tämän. Siitä alkoi pitkä odotus. Varasin tämän maaliskuussa ja sain käteen heinäkuussa. Pitkä oli odotus. Tälle on jatkovaraus että piakoin palauttamaan seuraavan lukuun. Kirja yllätti todellakin. Tämä oli erittäin hyvin kirjoitettu. Veti mukaansa ja piti otteessaan. Hyvin kykeni myötäelämään ihmisten kokemuksia. Tuntui tosi hyvältä että apua ovat saaneet. Kaverini tarina yllätti sillä en tiennyt hänestä sellaisia asioita. Paljon on jättänyt kertomatta kun ovat niin pahoja kokemuksia. Sen kyllä ymmärtää.
Kirja siis kertoo tarinoita köyhyysrajan takaa. Katariina Vuori toimii kirjoittajana ja Vesa Ranta on valokuvia ottanut. Facebookissa toimii monenlaisia apu-ryhmiä ja kirjassa on niistäkin kerrottu. Samoin kuin siitä mistä olen itsekin lukenut. Ryhmässä köyhät auttaa toisiaan, harvemmin varakkaampi auttaa. Kerrottiin asenteesta minkälaisia asenteita ihmisillä on köyhiin. "Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan anna" Sananlaskun muistin. Ei pitäs järkyttyä ihmisten asenteista kun ne oli tiedossa. Siltikin tuntui. Asenne köyhiin negatiivinen ja ajatellaan että oma vika. Tässä oli erään naisen blogista mainittu. Minulla kutkuttaa mennä katsomaan mitä se ihminen on haukkunut köyhiä ja vähävaraisia. En viitsi suututtaa itseäni lukemalla sellaista paskaa. No toki hänellä ja kaikilla muillakin on oikeus omiin mielipiteisiin.
Yksi tarina kosketti kovasti. Lottovoittaja "Anna". Hänen tarina kosketti. Hän on selvinnyt ja se on hienoa. Mielenkiintoista tosiaan että kun hän putosi varakkaasta elämästä köyhäksi, miten hänen silloiset toiset varakkaat kaverit ja "ystävät" suhtautuivat jatkossa häneen kun hänellä ei enää ollut rahaa, ei näkynyt "statussymboleja" yms.
Tuosta olen joskus kauan sitten ajatellutkin kun eräs tuttuni aina valitti rahapulasta, huonosta palkasta yms. Hän on hyvässä ammatissa ja palkka on hyvä, mutta sitten juuri nämä statuksen vuoksi olemiset ja menemiset. Jatkuvasti hienoissa ravintoloissa ja kahviloissa käyntiä. Kalliit harrastukset. Usein uusia merkkivaatteita, laukkuja, kenkiä. No mikäs ihme se on että rahat ei riitä jos sitä ylettömin määrin käyttää. Ymmärtäähän sen että jos ei lähde "ystävien" mukaan niin tippuu pois piireistä.
Mut joo, tämä tosiaan oli hyvä kirja. Ei yhtään sellainen tylsän tietokirjan tyylinen. Pitemminkin elävä, koskettava. Suosittelen kirjaa. Koskaanhan ei voi tietää kuka tippuu köyhyysrajan taa ja ketkä sieltä kykenee nousemaan. Elämä tuppaa olemaan arvaamatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti