Mari Pyy: Minä katoan

Satuin voittamaan tämän kirjan arvonnassa. Olenkin pitkään halunnut tutustua Mari Pyyn kirjoihin. Ystäväni on lukenut yhen ja suositteli sitä. Nyt on sit ensimmäinenkin tilattu lukuun. Tämän halusin lukea kun arvostelukappale ja ehdin just ja just arvontaan mukaan.

Dekkarisarjan avaus kirja. Tässä esitellään psykologi ja entinen rauhanturvaaja Sandra Mattsson. Hän on asunut Egyptissä, johon tämä tarina sijoittuu. Sandran äiti kuolee Egyptissä oudossa tapahtumassa. Sandran isä sairastuu. Aikuistunut Sandra päättää lähteä Aleksandriaan selvittämään äitinsä kuolemaa. Rose, äidin ystävä, on nyt päättänyt puhua. Rose on järjestössä töissä, johon Sandra menee tutustumaan. Se on matkan syy virallisesti, vaikka tosiasiassa Sandra haluaa selvittää äitinsä kuoleman.

Mari Pyy on erittäin hyvää työtä tehnyt kirjoittamisessa. Egypti on kiinnostava maa ja kuvaukset todella hyviä. Kirja osin on ahdistavaa luettavaa noiden isojen kultturierojen takia. Siinä on onnistuttu hyvin kerronnassa. Tarina on mielenkiintoinen ja tapahtuu paljon erilaisia asioita. Jännittävää seurata tarinan kulkua. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Sandra seurustelee Mikon kanssa. Miko kuuluu hakkeriporukkaan. Kun Sandraa ammutaan. Suomesta lähtee Miko kavereineen avuksi ja viemään rahaa lunnaisiin. Kirjan lopun tapahtumat ovat kiihkeätempoisia. Loppu jäi mielenkiintoiseksi. Jään innolla odottelemaan minkälainen seuraava Sandra tarina on.

Katarina Wennstam: Turman lintu

Vihdoinkin näihin kirjoihin päässy tutustumaan. Samoja henkilöitä mukana kuin ekassakin. Tosin ekan tapahtumat ehtinyt vähä unohtua mutta silti tunnistettavissa henkilöt.

Tässä kirjassa pääosassa Maria, toimittaja joka joutui työttömäksi. Maria miehensä Tobiaksen ja tyttärensä Alman kanssa etsivät asuntoa, enemmän ja vähemmän mielenkiinnolla. He löytävätkin kivan kodin, halvalla. Välittäjä kertoo Tobiakselle että talossa on nainen kuollut ja siksi mies haluaa myydä talon. Mutta ei enempiä. Tobias olettaa että ovat vanhoja ihmisiä ja siksi kuollut ja mies ei halua enää asua siinä. Totuus onkin ihan toinen. Maria järkyttyy tietenkin tiedosta. Pian hän sitten saa selville ketkä olivat siinä asuneet Lindit. Jokke on poliisi ja istuu vankilassa vaimonsa murhasta. Maria saa vimman tutkia juttua tarkemmin.

Toisaalla sitten löytyy kerrostalosta hirtetty mies. Oletetaan että on itsemurhan tehnyt. Tämä mies ei edes asu talossa. Muut asukkaat kertoivat nähneensä miehen yläkerran maahanmuuttajien seurassa. Kuollut mies on itsekin maahanmuuttaja. Tapahtuma liittyy näihin kunnia-juttuihin. Poliisi tutkii asiaa ja syyttäjä yrittää saada syytteen aikaiseksi. Epäillään että se perhe tappoi miehen ja naamioineen teon itsemurhaksi.

Tarina erittäin mielenkiintoinen. Jossakin kirjan vaiheessa minulle iski mieleen ajatus että mitä oli tapahtunut. Kun luki lisää niin tunne vaan vahvistui. Ihan hykerrytti että olin sittenkin oikeassa. Kirja todella taitavasti kirjoitettu ja lukijaa johdetaan kivasti ripottelemalla tiedon jyviä pitkin kirjaa.

Kirja herätti ajatuksia nuista kunnia-jutuista. Ne ovat vaikeita asioita kun koko ikänsä oppinut tämän ja kuuluu kulttuuriin. Se on niin tyystin erilainen kuin pohjoismaissa. Sopeutuminen on vaikeaa puolin ja toisin. Vastaavasti voisimme ajatella toisinpäin, entä jos itse olisimme siinä asemassa. Me pohjoinen kansa joutuisimme pakemaan jonnekki arabimaahan ja yrittää siellä sopeutua kulttuuriin, tehdä niin kuin he tekee, pukeutua niin kuin siel on tapana, käyttäytyä niin kuin siellä ruukataan jne.

Mutta jokatapauksessa kuitenkin kirja oli tosi hyvä. Mielellään kyllä jatkossakin lukee tämän tuotantoa. Nyt kutsuu muut kirjat.

Max Manner: Räsynukke

Toinen kirja tätä Stein Storesen sarjaa. Tässä mennään myös sota-aikaankin, josta tarina lähtee. Tapahtumilla on vaikutusta nykyhetkeen. Kaukana menneisyydessä oli rintamakarkureita jotka jäivät kiinni. Erästä sitten kohdeltiin kaikenlaisella pahalla. Hän joutui tekemään osaamiaan asioita, eli käsitöitä. Kirjan nimikin tulee siitä.

Nykyajassa pojan poika saa puhelin siskoltaan että vaari on huonona ja pian on lähdön aika. Pojan poika lähtee kiireellä sairaalaan ehtiäkseen vaarin tavata. Sillä vaari on luvannut kertoa tarinansa loppuun. Tarina pääsi loppuun ja vaari antoi nimilistan pahantekijöistä sodan aikana.

Aina tiettynä aikana kuoli vanhuksia, kaikki lähes samanikäisiä. Poliisi tutkii mitä yhteistä heillä on. Mm. juuri sotilasarvot ja ikä. Stein Storesen värvätään kadonnutta vanhusta etsimään. Stein on haahuillut pitkin Suomea. Hänen edessään valinta mitä jatkossa tekee. Tytär Nina on muuttunut ja Stein yllättyy. Asioilla on iso vaikutus Steinin elämään.

Kyllä on taitavasti kerrottu tarina. Paljon hän, mies ja nainen muotoja että aina ei tiennyt heti kenestä on kysymys. Varsinkin kuka oli vaarin pojan poika eli kostaja. Täydellinen yllätys. Kyllä tämä Storensen sarja ihan parasta Manneria. Kiinnostaa jo seuraavaan kirjaan tarttua.

Max Manner: Vapauttaja

Oho minkälainen kirja. Ihan vautsivau. Erittäin hyvä ja kiinnostava. Kansikin veti jo puoleensa. Mannerilta olen ekan kirjan lukenut, josta pidin. Toista yritin, liikaa englantia, joten ei napannut. Muutamaa muutakin yritin, ei napannut. Tämä nappas. Tästä pidin tosi paljon ja oli kyllä jännittävä.

Alussa menneisyydestä kohtaus. Vähän aiheutti raksuttamista että olisikohan näin. Loppuun päästyä olin arvannu oikein. Henkilöistä moneen otteeseen arvelua että ketä ne oli, nuoko vai joku ihan muu. Taitavasti kirjoitettu kirja. Oikein hyvä juoni.

Tämä kirja aloittaa norjalaisesta rikosylikonstaapeli Stein Storensenista kertovan sarjan. Islannissa lomaillut Stein palaa Suomeen. Hänen tyttärensä, Nina, on psykiatrisessa hoidossa. Nina on lähtenyt sairaalasta pois. Stein on huolissaan, koska on sitä mieltä että Nina ei ole vielä terve. Stein yrittää etsiä Ninaa ja bongaa hänet telkusta. Stein joutuu sotkeutumaan mukaan vanhaan perhetragediaan, jonka juuret ulottuu 60-luvulle.

Vapauttaja murhaa ihmisiä ja poliisi tutkii mikä yhdistää uhreja. Stein ja poliisit pääsevät yhä lähemmäksi. Kunnes Anna Mäki yhdistää nimet erääseen henkilöön ja sitä kautta punovat juonen saadakseen henkilöt kiinni.

Todella jännittävä tarina. Minusta parasta Manneria. Aloittelen toista osaa tästä Stein Storensen -sarjasta. Kattoo nappaako se yhtä hyvin.

Mika Niikko Susanna Honkamaa: Niikko pysäyttämätön

Jokunen vuosi sitten tulin tutustuneeksi Mika Niikkoon sosiaalisessa mediassa. Muutaman kerran tullut juteltua. Vinkkasinkin vaalien aikaan Mikalle lasten ja nuorten jostakin sivusta, Mika lähtikin heti innolla mukaan. Minulle on jäänyt Mikasta hyvä mielikuva, on kohtelias ja kiltti ihminen. Arvostin jo silloin. Kirjan luettua arvostus on kasvanut moninkertaisesti. Siinä on kyllä mies paikallaan!

Hoksinkin sosiaalisessa mediassa tästä kirjasta kansista sekä nimestä vaihtoehtoja. Heti ilahduin että kirja, tämä on luettava ja toivottavasti kirjasto hankkii. Erään kohdan silloin jo hoksin lapsuudesta ja nuoruudesta, josta en tiennyt yhtään mitään. Ne tiedot oli yllättäviä ja ällistyttäviä.

Kirja on hyvin kirjoitettu. Ei ole sorruttu sivistyneistön kieleen vaan ihan meikäläisten ja köyhäläisten ymmärrettävään kieleen. Se on hyvä asia että suunnattu kaikille. Kirjassa on monta erilaista lukua. Lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta, uskoontulosta, töistä jne. Ihan sellainen läpi leikkaus elämästä. Kirja myös herätti tunteita suuntaan jos toiseen, iloa, naurua, itkua, suuttumusta, ymmärrystä, myötätuntoa jne. Jokainen voi itse lukea ja kokea. Ehdottomasti suosittelen.

Kuten jo mainitsin että lapsuuden ja nuoruuden jutut oli ihan uutta, etten osannu sellaista edes odottaa. Joku vatipää tietenki voi käyttää noita lyömäaseena, mutta mielestäni tämä kokemukset voi käyttää voimavaraksi. Mika, jos kuka, tietää ja ymmärtää heitä joilla on ollut tai parhaillaan on sellaisia tilanteita. Hänelle onkin juuri nämä lasten ja nuorten asiat lähellä sydäntä. Nykyisessä työssään hän pystyy niihin vaikuttamaan parhaansa mukaan ja kokemuksen kautta tietämään minkälaisia muutoksia tarvitaan.

Uskoon tulo oli hieno lukukokemus. Erityisesti eräs Mikan sanoma pompahti esille terävästi. En nyt täyttä sitaattia muista mut sinnepäin kuitenkin. Mikä minä olen tuomitsemaan, annan Jumalan hoitaa asian. Tuo on niin osuvaa ja totta. Monesti sitä pyörittelee päätä jollekkin, mutta sitten täytyy muistaa että en voi tuomita toisia. Antaa Jumalan toimia. Hän toimii omalla ajallaan ja ne vastaukset eivät aina ole sitä mitä odotetaan. Kaikella on oma tarkoitus. Niillä huonoillakin kokemuksilla.

Eduskunnan jutuista oli hyvä lukea. Kirjoitettu juuri silleen että sen ymmärtää. Mut minua ei itseäni niin paljon kiinnosta että jäisi muistiin asti miten hommat toimii. Ne, keitä kiinnostaa, tässä on hyvin selkeesti kerrottu asioista. Jopa minun tyhmä pää ymmärsi. Hyrähdytti kyllä lukea kokemuksia toisista edustajista. Mika ei ole ainoa joka on eräästä puhunut samalla tavalla että on puhelias yms. Olen tämän edustajan itsekin tavannut. Minun kokemus ihan toisenlainen. Pidin ja joksikeen pidän vieläkin sellaisena hiljaisena hiirulaisena, hissukkana. Hassua, miten erilainen kokemus. Tosin minulla on niin hyvä torjutin, että kanssani ei ole helppoa nokikkain jutella, minua pelätään, luultavasti siksi tämä edustaja ei kanssani jutellut. Ei haittaa. Toisaalta hyvä että ihan kaikki ei tuu häiritsemään, mutta kääntöpuolena sitten se yksinäisyys.

Tässä kirjassa mukana se kohuttu pj vaalit. Ei varmaan minkään toisen puolueen kokemus ole samanlainen että muut puolueet yrittää puuttua heidän vaaleihin. Oli kyllä myötätunto ja ymmärrys Mikan kokemusta kohtaan että ihan itku tuli itselläkin. Sitten vielä ne ystävät ja "ystävät". Kuinka monesta paljastui että eivät todellisia ystäviä olleetkaan. Täytyy sillo muistaa että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu. Liian usein jäädään tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea, että emme näe sitä ovea joka avautui.

Toivon sydämestäni Mikalle kaikkea hyvää ja menestystä. Erittäin vahva kirjasuositus. Kirjastoistakin löytyy jos ei pysty itselleen ostamaan. Ystävälleni jo ehdinkin suositella tätä ja oli varannut.

Veera Vaahtera: Sattumalta sinun

Kevyttä viihdettä välissä.
Karoliina on koko ikänsä ollut huolissaan jostakin. Hän on päässyt yliopistolle töihin. Haaveena saada eläkevirka. Hän pääsi projektiin töihin filosofian osastolle. Mitä pitemmälle työ etenee, sen enemmän hän saa stressin aihetta ja huolta. Karoliina on eronnut Villestä mutta silti Ville tuppautuu yliopistolle tapaamaan Karoliinaa. Yliopistolla Karoliina tapaa Matiaksen, josta kiinnostuu. Kaikenlaisia kommelluksia ja sattumia tapahtuu. Lopussa tietysti kiitos seisoo.

Ihan kiva välipala. Ei aiheuttanut isompia tuntemuksia mihinkään suuntaan. Tässä vaan puuttui se jokin. Ei kuitenkaan huono kirja, että tän saattoi lukea vaikka selkeetä vetovoimaa ei ollutkaan.

Tulipunainen mekko

Tää osu Varjo Kustannuksen sivuilla silmään. Mikä ihana kustannusyhtiö. On kyllä mieleinen. Ainut harmi etteivät huoli käännöskirjallisuutta. J. R. Wardin kirjat olis kuin piste iin päälle.

Kansi on oikein kaunis ja houkutteleva. Tuttuja nimiä tuossa mm. Juha Mäntylä, Henry Aho, Jaakko Melentjeffin nimi hämärästi tuttu että nähnyt varmaan Dekkariryhmässä sekä viimeisenä mutta kaikkein ihanimpana Arttu Tuominen. Kirjan takasivulla on kirjailijoiden esittelyt. Oikein hyvä. Pidin. Siinä kiinnittyi huomioon Tiina Martikainen. Välähti mieleen Johanna Tuomolan Noora Nurkka kirjat. Jos yhtään samantyylinen niin pidän varmasti. Tiinan kirjoihin ajattelin tutustua ja täytyy käydä etsimässä kirjastosta.

Anu ja Eero Korpinen: Käärmeensilmä
Ihana tarina. Tässä sitä entisajan aikaa ja taikaa. Minul ollut viime aikoina mielessä entisajan tarinat tyyliin Barbara Cartland missä kaikenlaisia ritareita yms. Mut tämä tarina tyydytti sen nälän.

Juha Mäntylä: Möttö
Alussa nauratti tämä alku mut saikin sit vakavan sävyn. Kauhistuttava tarina. Hyvin on onnistuttu tässä.

Henry Aho: Midnight mover
Ekana tuo vihelijäinen enkku. Tähän moni kirjailija sortuu ajatellen että kaikki osaa ulkomaan kieliä. No ei osaa! En minä ainakaan. Yleensä vieraat kielet sotkettuna tarinaan antaa aina vahvan negatiivisen sävyn. Haluan ymmärtää lukemani.
Mut tarinaan siis. Pidän Henry Ahon tyylistä. Räväkkä, ronski. Minulle nappaa. Tässäkin sitä löytyy. En ollenkaan osannu aavistaa että tällainen tarina. Erilainen, odottamaton. Oikein hyvä. Pidin tästä tosi paljon. Huolimatta tuosta väärästä kielestä.

Karoliina Suoniemi: Pystyyn kuollut
Lyhyt tarina ja kauhistuttava. Tässäkin onnistuttu. Hauskaa vain että erehdyin henkilön sukupuolesta ennen kuin se sitten paljastui.

Jaakko Melentjeff: Laituri
Kiinnostava tarina. Piti hyvin otteessaan. Tämä tarina sai haluamaan lisää. Tarinalle olisi varmasti löytynyt vielä jatkoakin vaikka täyspitkään kirjaan.

Tiina Martikainen: Usko(ma)ton Jussi
Jännittävä tarina. Tässä oli jotakin etäisesti tuttua. Teksti oli juuri sellainen mikä herätti mielenkiinnon. Täytyy tosiaan tutustua Martikaisen tuotantoon paremmin.

Helena Numminen: Tulipunainen mekko
Kirjan nimikko tarina. Kauhutarina, pelottava mielestäni. En käsitä mitenkä joku voi elää tuolla tavalla. Huhhuh. Kyllä on onnistunut hyvä tarina. Se tuntui. Hui.

Sana Mustonen: Sukuvika
Haha, tämä tarina. Minä niin arvasin. Oli jo alussa mielessä ja samoin kuin tarina eteni että varmasti näin käynyt. Tiesin. Tätä oli siinä mielessä hauska lukea. Hyvä tarina.

Elina Pulli: Paljuhaave
Ohhoh minkälainen tarina. Odottamaton ja yllätyksellinen. Rohkea aihe ja uskallusta. Tuli mieleen Virginia Andrewsin kirjat. Pidin tästä. Juuri tämä yllätyksellisyys. Näistäkin aiheista voi kirjoittaa. Kaikillehan se ei passaa. Pystyn kyllä itse lukemaan.

Arttu Tuominen: Saunakisa
Wow! Kannustava tarina. Miten voi elämänsä muuttaa. Rohkeaa. Vastaavaa lukenut mutta yksikään tarina ei saa minua itseäni muuttumaan vaikka kuinka päässä jyskäis että jos noi pysyy, pystyn minäkin. Päh! Siinä mielessä tykkään lukea tällaisia. Jollakin tapaa osasin lopun odottaa mutta en tuolla tavalla. Erittäin hyvä tarina.