Heikki Valkama: Pallokala

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 11. jonkun muun alan ammattilainen, 24. selvitetään rikos, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Dekkariklubissa oli jaossa tämä kirja 10 nopeimmalle. Minua ennen tän oli hoksinut 35. Päätin yrittää ja laitoin mailia. Kas kummaa, minäkin ehdin mukaan ja sain tämän luettavaksi sekä arvioitavaksi.

Kirjan aihepiiri kiinnostaa minua kovasti. Ruokaa, kokkauskilpailu sekä murha siellä. Hieman alussa arvelutti että ymmärränkö japanialaisia sanoja ja oliskohan tässä sanaluetteloa. Ei ollut. Heikki Valkama on selittänyt sanojen merkitystä tarinassa. Se on tosi hienoa. Näin lukijana opin uutta ja ymmärsin lukemaani.

Suomalainen kokki, Riku Mäki saa yllättäen kutsun Japaniin kokkauskilpailuun. Hän arvaa että kutsun takana on hänen japanilainen ystävänsä Kenta Maeda. He olivat aikoinaan tutustuneet opiskellessa amerikkalaisessa kokkikoulussa. Ujo Riku ja vetäytyvän kohtelias Kenta ystävystyivät. He kokivat kumpikin olevansa ulkopuolisia. Niinpä Riku lähtee Japaniin. Ihmissuhteissa pettynyt Riku kuitenkin ihastuu tulkkiin. Heikki Valkama tuo hyvin esille kulttuurieroja. Riku hämmentyy, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Kokkauskilpailussa tapahtuu murha. Aseena on ruoka, pallokalan myrkky. Vain kaksi ulkomaalaista olivat ehtineet tarjota ruuan tuomaristolle. Kaksi heistä kuolee. Kisa keskeytetään. Riku pidätetään. Silloin tulee avuksi Rikun ystävä Kenta asianajajan kanssa. Riku joutuu vielä monenlaiseen pyöritykseen mukaan.

Heikki Valkama kuvailee oikein hyvin tilanteita ja paikkoja. Voisin hyvin kuvitella näkeväni paikat. Loppua kohden tarinan eteneminen kiihtyy ja on hyvin jännittävä. Motiivi teolle paljastuu. Tarina oli minulle hyvin mieleinen. Pidin kovasti tästä. Tätä voi suositella japanilaisen ruuan ystäville.

Pauliina Susi: Seireeni

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5, liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 17. sinistä ja valkoista, 24. selvitetään rikos, 35. erisnimi (Seireeni käsittääkseni laivan nimi), 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Tämä on Takaikkunan itsenäinen jatko-osa. Samoja henkilöitä matkassa. Takaikkunan olen lukenut ja tykännyt. Kaikkea en muista mutta onneksi tässä on pieniä osia mukana niin hieman paremmin muistaa. Minusta Pauliina Susi on taitava kirjoittamaan dekkareita. Molemmat todella hyviä. Kokeilin kerran hänen muuta kirjaa ja ei napannut. Mut nämä dekkarit, ihan wow, pidin. Hän osaa kirjoittaa laaja-alaisesti että ei pelkästään yhdestä näkökulmasta. Tässä kirjassa on tätä tämän päivän Suomea ja varmasti koko maailmaa mukana, kaksi ääripäätä rähisee keskenään rumasti toisilleen nimittelemällä yms. eli suvakit ja rasistit. Kumpikaan porukka ei kykene näkemään muuta näkökulmaa kuin omansa ja kaikkia eri mielisiä haukkuvat heti joko suvakiksi tai rasistiksi, omasta näkökulmastaan riippuen. Heidän kanssa on mahdotonta keskustella järkevästi maahanmuutosta yms. liittyvistä asioista. Kirjassa oli yksi uusi haukkumasana, johon en ole aiemmin törmännyt missään. En sitä kirjoita. Jos kiinnostaa, lue itse tämä kirja. On lukemisen arvoinen.

Leia Laine lähtee siskonsa Ripsan kanssa risteilylle. Aluperin piti lähteä Ripsan mies, Sakke, mutta tilanne muuttui ja Leia lähti. Leialla oli kokoajan tunne että joku seuraa. Hän on aiemmin kokenut vainoamista, kiusaamista yms. Onko tunne oikea vai pelkkää luulottelua. Leia ja Ripsa ottavat yhteen muutaman kerran. Tutustuvat Marinaan. Ripsa tuntee että kaikki ei ole kohillaan. Leia sensijaan pitää Marinasta. Myös tutustuvat suomalaiseen Timoon. Ripsa pitää ja Leia ei. Leia ihmettelee laivan työntekijöitä ja kyselee hyttipalvelijaltaan asioita. Pääsee sitten henkilökunnan puolelle juttelemaan virolaisen työntekijän kanssa. Hän saa kuulla minkälaiset työolot siellä on.

Kirjassa on myös 11-vuotiaan Amiran tarinaa joka vanhempineen lähtee huteralla paatilla pakomatkalle ihmissalakuljettajien kyydissä. Matka on rankka henkisesti että fyysisesti. Kierolla suunnitelmalla nämä molemmat laivat kohtaavat. Leia ja Marina olivat keskustelleet miten isot laivat hukuttavat näitä pakolaisveneitä ja -laivoja merellä. Siitä piti saada todisteet miten Seireeni tekee. Leian ja Timon avulla Amira pelastetaan merestä. Samoin kuin he auttoivat perheen yhteen. Amira ja äitinsä sopivat että koru annetaan Leialle. Seireenillä koru varastetaan ja Leia käy kovan taistelun korusta ja saa sen takaisin.

Pieniä paloja kirjasta. Tämä piti hyvin otteessaan. Monipuolisesti kirjoitettu. Hyvin jännittävä. Minä ainakin toivon Pauliina Susi kirjoittaa vielä lisää dekkareita. Tyyli sopii hänelle hyvin. Kirjat ovat oikein hyviä. Suosittelen.

Tuija Lehtinen: Viesti menneisyydestä

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 8. Suomen historiasta kertova kirja, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 26. sukutarina, 37. yli 20 teosta, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Ihana Erja Repo. Lehtinen on kyllä osannu niin minun mieleisen hahmon luoda. Erja sellainen ihanan känkkäränkkä, äkäpussi, ärripurri, erakko ja negatiivinen. Eikä tämä missään nimessä ole pahalla sanottu. Päinvastoin. Niin erilainen, ihana. Osittain samastun Erjaan.

Erja tulee taas sotkeuduttua mukaan. Olli Virta saa yllättäen perinnön Ruotsista. Olli oli ollut sotalapsena siellä eräässä perheessä. Hänelle tullut perintöä sijaisäidiltään. Ollilla ei ole muistikuvia enää Ruotsin ajoilta. Hän päättää matkustaa hautajaisiin. Pyytää mukaansa ystävänsä Kalle Pajun. Ollilla ei ole muistikuvia mutta yhden sanan hän tunnisti. Paluumatkalla Olli katoaa sillä aikaa kun Kalle oli tanssimassa. Kalle etsii epätoivon vimmalla Ollia laivalta. Hälyttää henkilökunnan avuksi. Ollia ei löydy. Kalle ottaa Erjaan yhteyttä ja pyytää avuksi kun laiva saapuu satamaan. Niinpä he alkavat tutkia missä Olli on. Lopulta Olli löytyy Ahvenanmaalta mustelmilla ja nippa nappa hengissä. Ollin kotiin oli murtauduttu. Kalle ja Erja pohtii liittyykö tämä kaikki perintöön ja onko Olli väärälle ihmiselle sanonut perinnöstä.

Toimittaja Vattulainen saa vihiä Ollin perinnöstä ja Ollin sisko Aino antaa haastattelun. Jutussa oli Ainon kuva. Sen jälkeen Ainon kotiin murtauduttiin ja Aino pahoinpideltiin. Niinpä sitten Erja ja Iikka matkustavat Ruotsiin selvittämään asiaa että kuka tämä pahoinpitelijä on ja liittyykö Ollin sijaisperheeseen. Pian pahoinpitelijä löytyy surmattuna. Toimittaja Vattulainen on myös Ruotsissa. Pääseekin mukaan selvittämään asioita. On paikalla silloin kun pahoinpitelijä löydettiin.

Pian koukeroita selviää. Erja oli aiemmin eksynyt kirjastossa saliin jossa kirjailijan haastattelu oli menossa. Erja hymähtää joka kiinnittää kirjailijan huomion Erjaan. Kahviossa kirjailija lyöttäytyy Erjan seuraan ja antaa kirjansa hänelle. Erjaa ei vois vähempää kiinnostaa. Kirja lähtee kuitenkin mukaan Ruotsiin mutta Iikka lukee sen. Kertoikin mielipiteensä kirjasta. Se oli sit ponnike Ollin asian selviämiseen.

Erja joutui ostamaan koruja ja tiaran kun selvitteli sijaisperheen asioita. Päätti että antaa ne Iikan tyttärelle. Erjan sitten tapasi Keijun. Yllätyksekseen pitää Keijusta.

Mahtavaa. Odotan aivan innoissani lisää kirjoja Erjasta. Rohkeninkin laittamaan suoraan palautetta, kehuja Lehtiselle.

J.K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 6. kirjassa monta kertojaa, 9. toisen taideteoksen inspiroima kirja, 12. politiikka/politiikko, 18. vähintään 4 sanaa, 22. kuvitettu kirja, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 31. fantasia, 40. eri kulttuuri, 41. kannessa eläin, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Tätä luulin ensin toiseksi mutta olikin tosiaan ihan uus. Elokuvakäsikirjoitus muotoon kirjoitettu. Pikkuisen haastavaa tämän lukeminen. Olen toki näytelmämuotoon kirjoitettuja kirjoja lukenut. Tämä hieman kyllä muistutti samaa vaikka olikin erilainen. Elokuvaa en ole nähnyt mutta haluan nähdä ja toivottavasti joskus telkusta tulee tai vaikka lainata/vuokrata DVD.

Lisko Scamander, tutkija ja tutkimusmatkailija matkustaa New Yorkiin vuosisadan alussa, 1926. Ihmeotukset karkaavat ja mellastavat New Yorkissa. Lisko tutustuu Jacobiin, joka on jästi, Amerikassa kutsutaan ei-taik nimellä jästejä. Jacob tulee vedetyksi mukaan taikamaailmaan. Sisarukset Tina ja Queenie tutustuvat heihin. Queenie ja Jacob ilmiselvästi ovat ihastuneet toisiinsa. Tina on amerikkalaisessa taikaministeriössä töissä. Saanut alennuksen.

Mary Lou pitää toissalemilaista seurakuntaa. Vastustavat noituutta. Mary Lou on adoptoinut 3 lasta. Hän pahoinpitelee lapsiaan. Tina oli siihen puuttunut. Yhdellä lapsista on vaarallinen kyky. Häntä yritetään etsiä. Hän muistaa Tinan ystävällisenä ja turvallisena. Tina saakin rauhoitettua hänet kauheassa tilanteessa. Vahinko on jo tapahtunut koska ihmiset näkivät taikoja ja taikaolentoja. Liskolla on ratkaisu tilanteeseen joka tekee muutoksen. Loppu oli sydäntä särkevän riipaiseva kun taikamaailman presidentti määräsi myös Jacobin unohtamaan. Jacob tulee vielä tapaamaan heidät sattumalta ja Lisko auttaa Jacobin toteuttamaan haaveensa. Loppu oli aivan ihana. Haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvana.

Jens Lapidus: Top dog

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan

Sopii kohtiin 2. blogi, 11. jonkun muun alan ammattilaisen kirja, 17. sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 40. eri kulttuuri, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

Sarjan päätös osa. Oli vähä vaikea alussa tähänkin syventyä kun luin tämän sarjan 1. osan eka ja toisen sarjan viimeisen osan sen jälkeen. Meni kivasti sekaisin. Pitäs lukee järjestyksessä.

Nuori nainen Roksana muuttaa asuntoon ja löytääkin sieltä huumevaraston, jota poliisikaan ei löytänyt. Hän kavereidensa kanssa käyttää sekä myy sitä. Aineiden omistaja käykin sitten perimässä siitä rahaa. Roksana hankkii aineksia ja alkaa valmistamaan huumetta, järjestää megabileet. Hän kaverinsa kanssa yrittävät epätoivon vimmalla saada rahat kasaan ja maksaakseen velkansa.

Teddyn sisarenpoika Nikolai lähtee kostoretkelle. Tutustuu Roksanaan. Nikolai saa lopulta selville kuka oli tilannut hänen ystävänsä murhan. Nikolai pääsee lopulta kasvokkain tilaajan kanssa.

Teddy ja Emelie, mikä ihana pari. Pitävät välillä hiljaisuutta ja välillä ovat yhteyksissä. He selvittävät sitä raiskausrinkiä. Ja saavatkin hyvin selville asioita. Mutta mitä tekee poliisi, onko Nina sittenkin pahis vai hyvis. Raiskausringin koukerot ulottuvat pitkälle.

Emelilelle käy hassusti ja sillä on suuret vaikutukset hänen ja Teddyn välillä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pidin kovasti tästä kirjasta. Yhtenäisyys selkeämpi jos lukee järjestyksessä. Ehkäpä joskus olisi siihenkin aikaa.

Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 15. harrastetaan/harrastus, 17. sinistä ja valkoista, 25. kukaan ei kuole, 26. sukutarina, 35. erisnimi, 37. yli 20 teosta, 45. suomalainen nainen, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Satuin voittamaan tämän kirjan Otavan kilpailussa. Sain kyllä paketissa tän sijasta toisen kirjan ja ihmeissäni kyselin perään ja olikin sekaannus tullut. Piti pikaisesti lukea tämä kun äiti haluaa kans lukea. Menee samalla matkaa nyt sit perille.

Nykyajan kartanoromantiikkaa ja aatelissukua. Kaksi oikukasta sisarta. Enemmän tosin Elsa tässä esillä. Elsa on lapsena ollut jo villikko. Lähtenyt omille teilleen aikuisena. Elää ihan askeettista elämää pienessä asunnossa ja käy töissä.

Elsa saakin runsaasti yhteydenottoja suvultaan. Serkkunsa on saanut päähänsä järjestää myös suvun mailla militantti-hommia. Naapuri ostanut erilaisia tankkeja. Niillä sitten päästä ajelemaan ja kaikenlaista muuta ohjelmaa. Suku sitten äänesti asiasta ja Elsan ääni oli se ratkaiseva. Hän hyväksyi serkkunsa ehdotuksen. Niinpä myös Elsa joutui mukaan tapahtumiin.

Erään kerran bilettämässä ollessa Elsa törmää hurmaavaan mieheen. Tuhannen taulan kännissä sit viettivät yhteisen yön. Aamulla miestä ei näkynyt mut sensijaan yöpöydällä oli jotakin mistä Elsa suuttui. Ja kuten arvata saattaa, Elsa tapaakin tämän miehen myöhemmin yllättävässä tilanteessa. Pääsee vielä myös kostamaan.

Tää on ihan viihteellinen ja hauska kirja. Lehtisen tyyliä kyllä. Minä pidän. Sen sijaan tässä oli perinteisen Lehtisen tyylin erilaisuutta. Ei tapahtunutkaan niin kuin yleensä on ollut. Sinänsä oikein virkistävää. Tää jätti silti asioita auki. Onkohan mahdollista että kirja saa jatkoa tuonnempana. Minä ainakin toivon niin. Olisi kyllä oikein mukavaa vielä lukea Sumulaakson kartanon porukasta.

Arttu Tuominen: Silmitön

Ei sovellu vapaana olevaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan.

Sopii kohtiin: 2. blogi, 5, liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 12. politiikka/politiikko, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja

No vihdoinkin. Tätä olen odottanut. Silmittömän innoissani tarrauduin kaksin tassuin tähän ja iskin nokkani kiinni kirjaan ja lukemaan. Ai että tykkäsin. Arttu Tuominen teki sen taas. Pidän valtavasti hänen tyylistään. Teksti sujuvaa ja ei töki yhtään lukeminen. Ei sorru ylihienoihin sanoihin mitä tavallinen taapertaja ei ymmärrä. Hän osaa pitää lukijan otteessaan. Tässä toistui tuntemus kuin ekassa kirjassa. Tapahtumaa riitti vaikka ajatteli että tämä kohta loppuu. Tosin kyllä olen hieman unohtanut edellisten kirjojen tapahtumia, mutta onneksi tässä oli pieniä makupaloja mukana että muisti sitten osan. Yleensä kyl olen ruukannu kerrata aiemmat osat ja sit perään uuden. Nykyään ei aika riitä kaikkeen. Mut mielessä on että luen nämä uudestaan putkeen niin tarinakin tuntuu sit yhtenäiseltä ja ei tarvi pohtia kuka mitä häh.

Tarina alkaa menneisyydestä kun kalastaja hoksii verkossa silakkasaaliilta puuttuu silmät. Siihen aikaan oli myös alkua näille, anteeksi vain minun mielipide, äärijärjestöille, jotka sit meuhkas asioista. Kirjan edetessä olikin hyvä keskustelu näistä Greenpeacesta sun muista, että vielä 40 vuoden jälkeenkin he puhuu negatiivisia asioita, eivät positiivisia mitä on jo saavutettu. Ihmiset turtuu negatiivisiin uutisiin kun niitä pukkaa mediasta päivittäin. Maailmasta ei koskaan tule täydellinen. Tuo sai pohtimaan että tottahan ne torisevat. Esimerkiksi toiset toimii paremmin kun haukutaan ja toiset taas päänsilityksellä. Siksi pitäisi välillä olla positiivisuutta, mitä on saavutettu, mikä on hyvää jne.

Pari koulupoikaa löysi rannalta ruumiin jolta puuttu silmät. Eivät halunneet että poliisi tietää kuka soitti. Kipittivät koululle ja soittivat sieltä. Tokihan poliisi sai selville mistä soitettu ja ketkä. Kuollut on kunnallispolitiikko. Hän oli aiemmin vastustanut merisoran ruoppaushanketta, mutta yllättäen kääntänyt sit kelkkansa. Jälleen löytyy erään kalastajan verkosta silmättömiä silakoita. Kalastajan koira tapetaan ja poistetaan silmät. Kuka tätä tekee.

Rautakorpi palkataan taas avuksi poliisille. Hän ottaa avukseen Greenpeace-aktiivistin Venla Jokisen. Venla oli vapautunut venäläisestä vankilasta. Kirjassa kerrotaan Venlan kokemuksesta siellä. Taitavaa kerrontaa toivosta. Venla oli mukana Santeri Marilan kanssa Fauna & Flora eli FF ryhmässä joka oli Greenpeacen alainen. Mutta erosi tuonnempana. Santeri Marila omi FF sitten itselleen. Santerista olisi voinut tulla kuuluisa, mutta lääkäri ei tutkinut vaan jankkas että syö lääkkeitä ja lepää. Tämäkin kuulostaa tämän päivän Suomelta. Monta surullista tapahtumaa kun ei tutkita kunnolla vaan komennetaan kotio ottamaan Buranaa ja lepäämään. Hyhhyh! En tykkää. Kirjan lopussa vasta Santerillekkin selvisi mistä on kyse.

Koululla poksahti pommi silloin kun siellä oli Solumare kertomassa merisoran ruoppauksesta. Martti Hannus, sokea professori, osallistui mukaan. Hän oli kutsunut Santeri Marilan ja FF mukaan sinne. Martti Hannus ja Karo Järvelä, kuollut kunnallispolitiikko olivat hyviä ystäviä jo lapsuudesta. Karo pelasti Martin hengen nuoruudessa, Martista tuli sokea.

Yksi mieleinen hahmo tässä kirjassa poistuu. Ei näin! hän hoki mielessään puhallusten ja painausten välissä. Hyvä Jumala, ei näin! VÄÄÄÄÄÄÄ! Miten surullista. Minä pidin valtavasti tästä henkilöstä. Ihana tyyppi. Aika aikaa kutakin. Niin surusta, tässä kirjassa se on läsnä.

Hauska uutuussana minulle löyty tästä. Jääkaappipakastimet. Ai että nauratti. Itse olen käyttänyt kaappi sanaa tietynkokoisista ihmisistä. Tuo oli uusi. Kyseiset tyypit oli turvamiehiä.

Tero Vähäsavon touhuista oli nyt lisää ja raksutti että eikös hän edellisessä kirjassa kans tehnyt jotakin. En muista, en ole varma. Kattoin kyl omaa aiempaa postausta kyseisestä kirjasta mutten ole näemmä asiasta kirjoittanut. Juuri sen juonipaljastuksien takia en halua ylitarkkaa kirjoittaa. Täytyyhän lukijoille jättää myös jotakin luettavaa.

Rautakorpi joutui lopussa luottamaan Venlaan. Venla pystyi pelastamaan heidät. Syyllinenkin selvisi. Sitä en olisi voinut uskoa enkä odottaa. Sit vielä lopuksi mielenkiintoinen loru. Uskoisin että viimeisin osa liittyy siihen sitten. Kirja jäi taas mukavasti kesken että odottelee innoissaan lisää. Harmi vain että viimeinen osa se seuraava. Mut uskon että Tuomiselta tulee uusia kirjoja. Ehdottomasti voi suositella.

"Leivotaan, leivotaan kakkuja
Leipääkin tehdään, jos jaksetaan.
Kauli ja käännä ja työnnä paistumaan,
pian uunista jo hyvä tuoksu kohoaa."