Luettuja kirjoja. Pidän ruuanlaitosta. Mokailen tämän tästä, joka on naurattanut lähipiiriä
torstai 11. lokakuuta 2018
Mari Pyy: Kadonnut
Ystäväni suositteli joskus Mari Pyyn kirjoja. Nyt sitten sain lainattua tämän ekan kirjan.
Voi jestas että Mari Pyy onnistunut luomaan tosi hyvän ja monimuotoisen hahmon tästä sosiaalityöntekijä Inka Uusimaasta. Inka on toooooooodella ärrrrsyttävä hahmo! Ai että ärsytti hänen käytös ja tuntui jopa lapselliselta hänen tiuskimiset ja hyökkäämiset. Argh!
Inka palaa kesälomalta töihin. Inka on ollut Sudanissa. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokodista on nuori sudanilainen tyttö kadonnut. Inka rupeaa selvittämään asiaa. Muut tuntuu suhtautuvan välinpitämättömäksi. Sehän suututtaa Inkaa ja hän jyrrää kuin panssarivaunu tätä asiaa eteenpäin. Inka alkaa sitten saada Facebookissa joltakin Muisto Kaukainen feikki profiililta uhkaavia viestejä kadonneen lapsen etsinnästä. Inka ei siltikään lopeta ja lopulta joutuu suureen vaaraan. Keneenkään ei voi luottaa. Inkan menneisyyden haavat revitään auki. Tulevaisuuden suunnitelma torpataan Inkan menneisyydellä.
Kirja on todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Hyvin kirjoitettu. Piti hyvin otteessaan ja nopealukuinen. Kiva että erilaisia hahmoja ja etenki just tuo Inka. Ärsyttävä mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Minusta vaatii jo taitoa että osaa luoda hyvät hahmot. Tässä ainakin on onnistuttu täysin.
tiistai 9. lokakuuta 2018
Fredrik Backman: Me vastaan te
Ihana ihana kirja. Tämäkin sukelsi suoraan ihon alle kuten se eka osakin. Kirjan nimi on kuin iskulause, jota voi hokea. "Me vastaan te"
Kirja jatkaa tarinaa samoista henkilöistä, jotka oli mukana Kiekkokaupungissa. Toki tässä uusia henkilöitä mukana. Kiva lukea, kun joissakin kohdissa kerrotaan henkilön tulevaisuudesta, minkälainen hänestä on tullut ja mitä tekee. Esimerkiksi pitää lupauksensa. Haastattelussa sanoo niin kuin nuorena oli aikonut. "Olen kotoisin Alakaupungista." Björnstadissa on sekä Yläkaupunki että Alakaupunki. Luonnollisesti se ala on huonompi alue kuin ylä.
Kirjassa Björnstad ja Hed kilpailevat kaikesta. Björnstadin jääkiekko joukkue on todellisissa vaikeuksissa. Silti he sinnittelevät. Kun he kohtaavat Hedin niin kaikki räjähtää käsiin.
Erään pelaajan synkkä salaisuus tulee ilmi. Yksi raskas pettymys, valokuva ja kosto. Kuva laitettu suuttuneena nettiin, joka sit luonnollisesti leviää. Vaikka kuva poistetaan mutta kuvakaappaukset on olemassa. Siitä seuraa kaikenlaisia ikävyyksiä. Kohtaa ennakkoluuloja ja epäilyksiä, jopa vihaa. Luonnollisesti vastapuoli käyttää tätäkin hyväkseen otteluissa huutelemalla hävyttömyyksiä.
Ihana rakkaustarina, joka sai kyyneleet vierimään lopputuloksesta.
Kiero politiikko, joka vedättää mennen tullen.
Kirjassa hyviä vertailuja tämän päivän maailmaan. Esimerkiksi juuri kuvakaappaukset kun lataa jotakin skandaalimaista nettiin. Minkä sinne lataa, siellä se tulee pysymään. Samoin politiikka.
Olen ihan rakastunut näihin tarinoihin. Toivon sydämestäni saakka että sarja jatkuu. Jos vaan rivien välistä tulkitsin oikein niin jatkoa on tulossa. Tosin saattaa olla omaakin toiveajattelua.
torstai 4. lokakuuta 2018
S. K. Tremayne: Ennen kuolemaani
Kath on menettää henkensä auto-onnettomuudessa. Kath ei muista tapahtumia. Hän yrittää muistaa. Hänen kälynsä on psykologi joka yrittää auttaa. Kath muistaa välähdyksiä. Hänen komea miehensä tuntuu olevan etääntynyt ja Lyla-tytär käyttäytyy omituisemmin. Lyla puhuu jostakin omituisesta miehestä joka liikkuu nummilla. Lyla tuntuu vihaavan isäänsä. Väittäen että isä vakoilee heitä. Adam vakuuttaa syyttömyyttään. Kuka heitä vakoilee. Lylalla on sairauksia joita ei ole kuitenkaan lekurissa diagnoositoitu. Lyla sotkee ihmisten kasvot, että ei pysty tunnistamaan. Kath epätoivoisesti selvittää mitä oli tapahtunut. Kyselee ja saa selville pieniä asioita. Vieläkään hän ei pystynyt kokonaan muistamaan. Tietää että joku mies oli hänen seurassaan, mutta kuka. Adam vakuuttaa että hän se ei ole. Joku Adamin kaltainen kuitenkin.
Alku hieman kankea ja meni tovi ennen kuin pääsi tarinaan sisään. Tiedän että Tremayne on hyvä kirjailija. Kuten tämäkin tarina on oikein onnistunut. Jännittävää seurata kuka oli mukana, mitä tapahtui. Ei osannu arvata tällaista. Erittäin hyvä lukukokemus. Lylan kuvaukset oli hyviä. Välillä hän oli ärsyttävä mutta lopussa ihana tapahtuma hänelle.
Jokainen hänen ilmestyneistä kirjoista on itsenäinen että tämä ei ole sarja. Siksei väliksi missä järjestyksessä lukee. Odotan innolla uusia tarinoita.
lauantai 29. syyskuuta 2018
Mari Pyy: Minä katoan
Satuin voittamaan tämän kirjan arvonnassa. Olenkin pitkään halunnut tutustua Mari Pyyn kirjoihin. Ystäväni on lukenut yhen ja suositteli sitä. Nyt on sit ensimmäinenkin tilattu lukuun. Tämän halusin lukea kun arvostelukappale ja ehdin just ja just arvontaan mukaan.
Dekkarisarjan avaus kirja. Tässä esitellään psykologi ja entinen rauhanturvaaja Sandra Mattsson. Hän on asunut Egyptissä, johon tämä tarina sijoittuu. Sandran äiti kuolee Egyptissä oudossa tapahtumassa. Sandran isä sairastuu. Aikuistunut Sandra päättää lähteä Aleksandriaan selvittämään äitinsä kuolemaa. Rose, äidin ystävä, on nyt päättänyt puhua. Rose on järjestössä töissä, johon Sandra menee tutustumaan. Se on matkan syy virallisesti, vaikka tosiasiassa Sandra haluaa selvittää äitinsä kuoleman.
Mari Pyy on erittäin hyvää työtä tehnyt kirjoittamisessa. Egypti on kiinnostava maa ja kuvaukset todella hyviä. Kirja osin on ahdistavaa luettavaa noiden isojen kultturierojen takia. Siinä on onnistuttu hyvin kerronnassa. Tarina on mielenkiintoinen ja tapahtuu paljon erilaisia asioita. Jännittävää seurata tarinan kulkua. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Sandra seurustelee Mikon kanssa. Miko kuuluu hakkeriporukkaan. Kun Sandraa ammutaan. Suomesta lähtee Miko kavereineen avuksi ja viemään rahaa lunnaisiin. Kirjan lopun tapahtumat ovat kiihkeätempoisia. Loppu jäi mielenkiintoiseksi. Jään innolla odottelemaan minkälainen seuraava Sandra tarina on.
perjantai 21. syyskuuta 2018
Katarina Wennstam: Turman lintu
Vihdoinkin näihin kirjoihin päässy tutustumaan. Samoja henkilöitä mukana kuin ekassakin. Tosin ekan tapahtumat ehtinyt vähä unohtua mutta silti tunnistettavissa henkilöt.
Tässä kirjassa pääosassa Maria, toimittaja joka joutui työttömäksi. Maria miehensä Tobiaksen ja tyttärensä Alman kanssa etsivät asuntoa, enemmän ja vähemmän mielenkiinnolla. He löytävätkin kivan kodin, halvalla. Välittäjä kertoo Tobiakselle että talossa on nainen kuollut ja siksi mies haluaa myydä talon. Mutta ei enempiä. Tobias olettaa että ovat vanhoja ihmisiä ja siksi kuollut ja mies ei halua enää asua siinä. Totuus onkin ihan toinen. Maria järkyttyy tietenkin tiedosta. Pian hän sitten saa selville ketkä olivat siinä asuneet Lindit. Jokke on poliisi ja istuu vankilassa vaimonsa murhasta. Maria saa vimman tutkia juttua tarkemmin.
Toisaalla sitten löytyy kerrostalosta hirtetty mies. Oletetaan että on itsemurhan tehnyt. Tämä mies ei edes asu talossa. Muut asukkaat kertoivat nähneensä miehen yläkerran maahanmuuttajien seurassa. Kuollut mies on itsekin maahanmuuttaja. Tapahtuma liittyy näihin kunnia-juttuihin. Poliisi tutkii asiaa ja syyttäjä yrittää saada syytteen aikaiseksi. Epäillään että se perhe tappoi miehen ja naamioineen teon itsemurhaksi.
Tarina erittäin mielenkiintoinen. Jossakin kirjan vaiheessa minulle iski mieleen ajatus että mitä oli tapahtunut. Kun luki lisää niin tunne vaan vahvistui. Ihan hykerrytti että olin sittenkin oikeassa. Kirja todella taitavasti kirjoitettu ja lukijaa johdetaan kivasti ripottelemalla tiedon jyviä pitkin kirjaa.
Kirja herätti ajatuksia nuista kunnia-jutuista. Ne ovat vaikeita asioita kun koko ikänsä oppinut tämän ja kuuluu kulttuuriin. Se on niin tyystin erilainen kuin pohjoismaissa. Sopeutuminen on vaikeaa puolin ja toisin. Vastaavasti voisimme ajatella toisinpäin, entä jos itse olisimme siinä asemassa. Me pohjoinen kansa joutuisimme pakemaan jonnekki arabimaahan ja yrittää siellä sopeutua kulttuuriin, tehdä niin kuin he tekee, pukeutua niin kuin siel on tapana, käyttäytyä niin kuin siellä ruukataan jne.
Mutta jokatapauksessa kuitenkin kirja oli tosi hyvä. Mielellään kyllä jatkossakin lukee tämän tuotantoa. Nyt kutsuu muut kirjat.
sunnuntai 9. syyskuuta 2018
Max Manner: Räsynukke
Toinen kirja tätä Stein Storesen sarjaa. Tässä mennään myös sota-aikaankin, josta tarina lähtee. Tapahtumilla on vaikutusta nykyhetkeen. Kaukana menneisyydessä oli rintamakarkureita jotka jäivät kiinni. Erästä sitten kohdeltiin kaikenlaisella pahalla. Hän joutui tekemään osaamiaan asioita, eli käsitöitä. Kirjan nimikin tulee siitä.
Nykyajassa pojan poika saa puhelin siskoltaan että vaari on huonona ja pian on lähdön aika. Pojan poika lähtee kiireellä sairaalaan ehtiäkseen vaarin tavata. Sillä vaari on luvannut kertoa tarinansa loppuun. Tarina pääsi loppuun ja vaari antoi nimilistan pahantekijöistä sodan aikana.
Aina tiettynä aikana kuoli vanhuksia, kaikki lähes samanikäisiä. Poliisi tutkii mitä yhteistä heillä on. Mm. juuri sotilasarvot ja ikä. Stein Storesen värvätään kadonnutta vanhusta etsimään. Stein on haahuillut pitkin Suomea. Hänen edessään valinta mitä jatkossa tekee. Tytär Nina on muuttunut ja Stein yllättyy. Asioilla on iso vaikutus Steinin elämään.
Kyllä on taitavasti kerrottu tarina. Paljon hän, mies ja nainen muotoja että aina ei tiennyt heti kenestä on kysymys. Varsinkin kuka oli vaarin pojan poika eli kostaja. Täydellinen yllätys. Kyllä tämä Storensen sarja ihan parasta Manneria. Kiinnostaa jo seuraavaan kirjaan tarttua.
sunnuntai 2. syyskuuta 2018
Max Manner: Vapauttaja
Oho minkälainen kirja. Ihan vautsivau. Erittäin hyvä ja kiinnostava. Kansikin veti jo puoleensa. Mannerilta olen ekan kirjan lukenut, josta pidin. Toista yritin, liikaa englantia, joten ei napannut. Muutamaa muutakin yritin, ei napannut. Tämä nappas. Tästä pidin tosi paljon ja oli kyllä jännittävä.
Alussa menneisyydestä kohtaus. Vähän aiheutti raksuttamista että olisikohan näin. Loppuun päästyä olin arvannu oikein. Henkilöistä moneen otteeseen arvelua että ketä ne oli, nuoko vai joku ihan muu. Taitavasti kirjoitettu kirja. Oikein hyvä juoni.
Tämä kirja aloittaa norjalaisesta rikosylikonstaapeli Stein Storensenista kertovan sarjan. Islannissa lomaillut Stein palaa Suomeen. Hänen tyttärensä, Nina, on psykiatrisessa hoidossa. Nina on lähtenyt sairaalasta pois. Stein on huolissaan, koska on sitä mieltä että Nina ei ole vielä terve. Stein yrittää etsiä Ninaa ja bongaa hänet telkusta. Stein joutuu sotkeutumaan mukaan vanhaan perhetragediaan, jonka juuret ulottuu 60-luvulle.
Vapauttaja murhaa ihmisiä ja poliisi tutkii mikä yhdistää uhreja. Stein ja poliisit pääsevät yhä lähemmäksi. Kunnes Anna Mäki yhdistää nimet erääseen henkilöön ja sitä kautta punovat juonen saadakseen henkilöt kiinni.
Todella jännittävä tarina. Minusta parasta Manneria. Aloittelen toista osaa tästä Stein Storensen -sarjasta. Kattoo nappaako se yhtä hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)