Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Etsiskelin kirjastossa tähän kohtaan sopivaa kirjaa. Tämä kiinnitti huomion ja takakannen tekstin perusteella arvelin että vois olla kiinnostavakin. Totta tosiaan, niinpä olikin.

Kertoo perheestä, jossa on lapsettomuutta. Kaikki jankkavat että millo lapsia. Nuoripari yrittää parhaansa. Anoppi saa tarpeekseen ja kiikuttaa taloon toisen vaimon. Siitä seuraa sitten omat ongelmansa. Takakannen perusteella ei voisi uskoa minkälainen tarina tämä on. Erittäin mielenkiintoinen. Samalla siellä on poliittista kuohuntaa. Ne niinkään ei minua kiinnostanut. Enemmän olin tästä lapsettomuus-, perhe-elämästä kiinnostuneempi.

Kirja aiheutti kyllä hämmennystä eräästä asiasta. Moniavioisuus ja kristillisyys. En ymmärrä. Mun mielestä nää on poissulkevia asioita keskenään. Oletin uskonnon olevan joku muu, mutta kävi ilmi että kristillinen. Tokihan voi kristillisissäkin olla tällaisia suuntauksia tai sit kyseisen maan oma tapa. En tiedä. En ole perehtynyt ja ei niin paljoa kiinnosta että googlaisin. Ehkä joskus kun siltä tuntuu.

Kirjaa kyllä suosittelen. Hyvin oli kirjoitettu ja kiinnosti aihepiiriltään.

Kari Häkämies: Rehelliseksi tunnettu

Dekkarihaasteen kohtaan 5. Dekkari, jännityskirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin ja jonka nimessä on å. ä tai ö

Olipa kontsikas ja pitkä haasteen kohta. Onneksi löyty kirjastosta tämä eka kirja. Tiesin kyllä että Häkämies on politiikko. Kirjakin liittyy politiikkaan. Se nyt on aihe, jonka hän tuntee.

Asunnosta löytyy kuollut mies ja näyttää ensin että on onnettomuus, joka muuttuukin murhatutkinnaksi. Kuollut mies kuuluukin poliittiseen eliittiin. Kohuhan siitä syntyy. Tutkinnat ulottuvat eduskunnan ja hallituksen käytäviin. Oikeusministerin avustajakin tuntuu olevan sotkeutuneen tapaukseen.

Tämä oli monitahoinen kirja. Välillä teksti oli kovin korkealentoista, sivistyneistön kieltä ja välillä taas ihan ymmärrettävää suomea. Vähän jokaiselle jotakin. Silti häiritsevää lukea niitä kohtia joita ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt. Osin pysyi hyvin mukana ja osin taas ihan pihalla. No, tämä oli ensimmäinen. Katsotaan mimmosia muut ovat. Kaverini mainitsi että luki yhden Häkämiehen kirjan ja hänen mielestä helppolukuinen. Täytyy tutustua itse. Aihepiiri oli kiinnostava.

Seppo Jokinen: Rottasankari

Kun poliisia kohti ammuttiin, niin sen seurauksena Koskinen joutuu tutkinnan kohteeksi, onko toiminut väärin. Turusta tulee tutkija paikalle ja vie pari tapausta Tampereen poliisilta. Pommiuhkaus messuhallilla. Koskisella vastoinkäymisiä riitti ja pinna kiriällä. Pian sitten tehtaan laborantti yritettiin tappaa kotonaan. Joku näki, meni paikalle ja soitti apua. Livisti paikalta pois. Vyyhde kiristyy ja Koskisen pinna kiristyy. Ullan lapsilla on yllätys Ullalle ja Koskiselle. Poliisia taas ammutaan ja tällä kertaa vaarallisesti osuen. Kaikki kokoontuvat sairaalaan ja siellä sitten yhteenottoa kun Koskisen pinna poksahti.

Tykkään kovasti tästä porukasta. Kaikki niin erilaisia ja mielenkiintoisia. Tarinaan pääsee nopeasti sisään ja pitää yllä jännitystä kuinka tässä käy ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mielenkiintoisia aiheita ikä, eläkkeelle, Tampereen ratikka. Hyvin on otettu mukaan näitä asioita. Niin, nämä Koskisen pooppoo ikääntyy ja keskustelua eläkkeelle jäämisestä. Yksi poliiseista jäikin eläkkeelle. Halusi kertoa Koskiselle mieltä painaneesta asiasta, mutta ei ehtinyt.

Jatkoa odotellessa. Suosittelen Jokisen Koskis-sarjaa.

Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto sunnuntaikävelyllä

Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 14. Sarjakuvaromaani

Vähä aita matalin tää valinta. Nappasin ekan kiinnostavan. Olen näitä Kamala luonto sarjakuvia nähnytkin ja nyt sit otin lainaan. Aika harvoin tulee sarjakuvia enää luettua. Mukava oli lukea tämmöinen.

Hauskoja eläinhahmoja. Jokainen omanlaisensa. Tyypillisesti pöllö on viisas. Tässä karhu onkin oikein ilkeä hahmo. Tässä kyllä riitti huumoria ja nauramista. Ilves ja kärppä tuntuu olevan pääosissa ja hyviä ystäviä keskenään. Näiden sanailut ovat välillä todella hauskoja. Näsäviisailut sai kyllä nauramaan pitkään. Jotkut tekstit olivat tuttuja muista yhteyksistä. Oikein osuvia vielä.

Marko Annala: Värityskirja

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia

Kun tämä ilmestyi, luulin nimen perusteella tätä värityskirjaksi, siis kirjaksi, jota väritetään. Yhteen aikaanhan oli muotia aikuisten värityskirjat. Tarkemmin tutkittua, tämä onkin romaani, tekstiä. Paastokin sitten ilmestyi ja kiinnosti että haluan lukea. Nyt osui silmään kirjastossa tämä ja otin lukuun.

Markosta tiesin kyllä sen verran että musiikki-alalla. Minulle se ei enää ole vuosikymmeniin ollut tuttua, joten en siltä saralta ole seurannut. Nyt kirjan myötä tuli tutustuttua hieman. Voi vain sanoa että arvostan häntä. Kirja oli oikein avaava ja mitä netistä googlasin, hoksin riemukseni että Marko on absolutisti. Woohoo! Aivan mahtavaa! Se on asia mitä minä arvostan todella korkealle.

Kirjaan siis. Läpileikkaus Markon elämästä. Luvut sopivan pitkiä. Kyllä tuo kouluaika ja etenki Markon kokema koulukiusaaminen sai aivan raivostumaan. Voi hyvät hyttyset että olin sitten vihainen. Toi niin elävästi mieleen omat kokemukset. Onneksi kirjassa oli kohtaus kun se pahin kiusaaja joutui kohtaamaan vahvemman ihmisen joka antoi takaisin. Hurrasin. Kerranki. Uskon vahvasti siihen että pahat saa vielä palkkansa tavalla tai toisella. Joskus hekin kohtaa voittajansa. Marko on minua parempi ihminen, hän kykeni antamaan anteeksi niille, jotka eivät edes anteeksi pyytäneet. Minä en kykene samaan. En vaikka kuinka yritän. Asia erikseen niille, jotka anteeksi tulee pyytämään. Sitä päivää odotellessa. Ehdin kyllä kupsahtaa ennen kuin se päivä koittaa.

Marko on saanut elämäänsä iloa ja onnea. Toivon sitä hänelle jatkossakin. Erittäin vahva suositus tälle kirjalle. Aion sen toisenkin lukea.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

Tätä kirjaa usea suositellut ja mainostettukin todella paljon. Kirja oli hyvä! Pidin. Nappas heti mukaansa. Kirjan teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Ei lainkaan sellaista sivistyneistön suosimaa kapulakieltä.

Kirja kertoo Lalesta, josta tuli keskitysleirin tatuoija. Hän kohtasi Gitan, jolle tatuoi numeron käsivarteen. Gita tatuoi itsensä Lalen sydämeen. Rakkaus syttyi. Lale oli leirille tullessaan päättänyt että hän selviää. He tapasivat Gitan kanssa mahdollisuuksien mukaan leirillä. Heidän rakkaus ja tarinansa on todella kaunis ja herkkä. Lale menestyi leirillä ja kävi kauppaa ja auttoi toisia vankeja.

Mahtava selviytymistarina sekä rakkaustarina heistä. He selvisivät ja pääsivät kertomaan tarinansa. Kirja on järkyttävä, minkälaiseen pahuuteen ihminen pystyy. Tässä on silti heidän rakkaus kaunista. Luo hyvyyttä karmaisevaan kokemukseen.

Olen jo nuoresta saakka ollut kiinnostunut tuosta aikakaudesta. Aikoinaan jo koulussa historian tunnilla kiinnosti kovasti. Sittemmin lukenut kirjoja näistä selviytymisestä. Monesti pohtinut, että olisin halunnut pelastaa heitä. Pelasta yksi, pelasta koko maailma.

Erittäin vahva suositus tälle kirjalle. Kannattaa lukea.

Etusivun rikokset

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 37. Pienkustantamon julkaisu
Pohjoinen lukuhaasteen kohtaan 9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen

Vähä aita matalin tuon Pohjois-Suomi kohdassa kun maininta riitti. Piti tutkailla onko CrimeTime pienkustantamo, on minun mielestäni.

Monta lyhyttä tarinaa toimittajilta eri rikostapahtumista. Kyllä näitä samoja tarinoita hoksinutkin sillo mediassa. Osa enemmän tuttuja ja osa taas ei silleen kun en ollu lukenut enkä kiinnostunut. Kirjassakin skippasin erään tarinan kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut koko tapaus. Jäi vain mielikuva että kyseiset toimittajat ratsasti tekijällä. Ei antanut hyvää kuvaa. En halunnut tuhlata aikaani lukemalla heidän hyväksikäyttämistä.

Tarinoista löytyy mm. Oulun insesti-isä, Mikkelin panttivanki-tilanne ja räjähdys, Eerikan tapaus, Anneli Auer ja monta muuta.

Eerikan tapauksesta vissiin tulossa tai tullut kirja. Täytyy tosiaan googlata onko. Sekin kiinnostaa. Googlasin ja eipä ainakaan osunut silmään.

Sitten tämä Puolustusministeriön moka oli mielenkiintoista lukea. Kaksoiskansalaisuuksista.

Yksi tarina sai kyyneleet valumaan. Voi minkälaisia ihmishirviöitä, tappoivat koiran. Tuli niin paha olo ja muutenkin heidän tekemiset aiheutti oksetusta. Aivan kamalia ihmisiä. Jokainen käsittääkseni tänä päivä ovat vapaita ja jopa muuttuneita.

Voin vaan mielessä kuvitella miten rankkaa toimittajilla, poliiseilla, oikeustyöntekijöillä on kuulla ja nähdä tällaisia juttuja. Tämä yksi oli niin karmaisevaa luettavaa.

Kirja oli mielenkiintoinen ja hyvä. Sopivan lyhyitä juttuja ja erilaisia.