Viime hetkellä vaihdoinkin haasteen kohtaa. Vähän pohdin onko tää tähän kohtaa sopiva. Mut niin joo tulkinnallista. Tulkitsen että tää sopii tähän niin se sit menee tähän.
Ihanat Saimi ja Selma. Tyttöjen kehitystä kirjoissa on ollut mukava seurata. Tytöt ovat jo omanlaisia etteivät enää toistensa kopioita. Kirjaa lukiessa kyl tuli mieleen että tääkin sarja saa päätöksen jossakin välissä. Toivottavasti Lehtisellä on mielessä jo uusia vastaavia ideoita uuteen kirja-sarjaan. Onhan nämä toki nuorille tarkoitettu mut mitä väliä, minä tykkään edelleen vanhanakin kääkkänä lukee tämmöisiä. Mukavan keveitä välipaloja. Jaa, miksiköhän taas puolustelen ittiäni että miks luen nuorten kirjoja.
Mossu muuttanut ja tornihuone on vapaa. Saimi ja Selma tietysti haluaa sen itselleen. Mut heille tuleekin vaihto-oppilas Saksasta. Herbien pitänyt mennä toiseen perheeseen mutta päättyi sit pappilaan. Herbie saapuu sinne etuajassa. Tytöt höpöttävät suomea keskenään Herbiestä, olettaen että Herbie ei ymmärrä. Herbie näyttää nörtiltä. Opettelee toki suomea. Koulussa hän sit tutustuu toisiin oppilaisiin. Runoiltoja järjestää pappilassa. Runotytöt kokoontuvat usein Herbien huoneeseen. Kerran sitten Saimi ja Selma onnistuvat vakoilemaan että mitä kummaa he tekevät. He virkkaavat ja Herbie lukee runoja.
Mut onko Herbie sitä miltä hän näyttää. Tytöt hoksivat oudon naisen pappilan lähellä. Herbielle osoitettu salaperäinen viesti. Tietysti tytöt menevät ottamaan selvää kuka se nainen on ja kuka on Herbie.
Mossu keksii itselleen mukavaa tekemistä. Tytöt ovat ihmeissään ja epäluuloisia Mossun uudesta ideasta. Ai että tämä oli minulle mieluisa. Toivottavasti tulevissa kirjoissa on tästä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti