Sopii kohtiin: 2. blogi, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 24. selvitetään rikos, 36. elämänkerta/muistelmateos, 45. suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Dekkariryhmässä joku oli tämän linkittänyt kun kirja oli ilmestymässä. Siitä seurasikin vilkasta keskustelua. Mm. puolesta ja vastaan. Osa aikoi lukea, osa kieltäytyi jyrkästi että ei lue. En seurannu sitä keskustelua paljoakaan. Lopulta ylläpitäjät sulki keskusteluketjun. Aiheutti niin paljon voimakkaita reaktioita ihmisissä.
Luin tämän. Mielenkiintoinen. Hyvin kirjoitettu. Ei tökkinyt yhtään. Tämä toki Annelin näkökulmasta kirjoitettu. En ole juttua seurannut aktiivisesti ja ei minulla ole kantaa siihen onko syytön vai syyllinen ja kuka sen teki. Sen tietää vaan tekijä itse ja taivaan isä.
Kirja alkaa ennen tapahtumia Annelin onnellisesta muistosta. Jatkuu sitten kuvauksesta heidän elämästään ja tapahtumista jolloin Jukka murhattiin. Paikoittain tunnistin tapahtumia mitä olin lukenut. Muutamia järkyttäviä juttuja jäi mieleen. Mm. Sepon rooli. Hympht, en tykännyt yhtään. Kammottava ihminen, huijari. Hyi. Sitten luonnollisesti se lasten vieraannuttaminen. Voi tsiisus että sai hiukset pystyyn. Olen muutenkin allerginen tantoille vaikka tantat tässä tapauksessa eivät olleetkaan syyllisiä vaan lasten sijaisvanhemmat. Huhhuh. Sellaista ei yhdenkään lapsen tarttis kokea. Myötätunto lasten puolella. Jospa välit sitten kasvaessa paranee kun lapset osaa ajatella itse eikä uskoa mitä sijaisvanhemmat tuputtaa.
Liekö koskaan juttu ratkiaa. No, viimeisellä tuomiolla taivaan isän edessä viimeistään. Olen tyytyväinen että luin tämän. Annelille ja lapsille kovasti voimia tulevaan. Tietää sen että ketkä oli todellisia ystäviä. Vain he jäävät, muut menevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti