Sopii myös kohtiin: 2 blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 7. salanimi/taiteilijanimi, 12. politiikka/politiikko, 15. harrastetaan/harrastus, 20. vammainen/vakavasti sairas, 21. sankaritarina, 24. selvitetään rikos, 26. sukutarina, 37. yli 20 teosta, 38. mennään naimisiin, 45. suomalainen nainen ja 47. kahden haastekohdan kriteerit
Minul iski melkoinen lukujumi että ei napannut kirjaston kirjat mitä olin lainannut. Ehkä sit liikaa samantyylisiä kirjoja että piti ihan toisenlaista vaihtelua. Siksi valitsin tämän Koskivuori -sarjan pitkästä aikaa lukuun. Kyllä teki hyvää. Minä niin tykkään tästä sarjasta ja muutenkin Mustosen kirjoista. Ei ole aikoihin tullu luettua. Uusia kun ei ole voinut enää ostaakkaan.
Kirjassa on kaksi kertojaa, Saara ja Vappu.
Saara Kavenius, nuori opettajatar joka saa opettajan paikan kyläkouluun.
Vappu Koivikko, torpparin tytär, joka palvelee Koskivuoren kartanossa.
He ystävystyvät mutta ystävyys joutuu koetukselle moneenkin otteeseen.
Kirjan alussa on henkilöt ja kuvaus ketä he ovat. Se on hyvä asia. Minä pidän tyylistä. Voin samalla tarkistaa että kuka oli kukin ja miten liittyy mihinkin.
Saara rakastuu kartanon nuoreen herraan ja Vappu taas agitaattoriin. Vuosi 1918 myllertää ja kumpikin nuorista naisista valitsee puolensa ja taistelevat eri leireissä. Siltikin Forsbergit ja Koivikot pitävät toistensa puolta. Koivikot pelastavat kartanon nuoren herran kun häntä ammuttiin. Samoin Paul Forsberg auttoi Koivikkoja kun valkoiset lahtarit yrittivät Koivikon poikaa viedä uudestaan pois.
Historian kuvaukset mielenkiintoisia. Tälleen tuli opittua ja kerrattua historiaa. Koulukirjat oli hieman tylsiä mut näistä oppi paremmin kertomuksen muodossa. Miksikohän koulussa ei luettu tälleen historiaa. Olis kätsästi samalla oppinut.
Tässähän se pihlaja-juttu olikin.
- Tulee luminen talvi, Paul Forsberg sanoi, kun kävelimme hautausmaan poikki kohti pappilaa.
- Pihlajassa oli paljon marjoja syksyllä, sanoin siihen. - Äiti aina sanoi, että se merkitsee lumista talvea.
- Vappu sanoo, että siitä tulee sota, huomautti Anna ja hyppeli edellämme lumihiutaleita pyydystäen.
Mielenkiintoista. Olen tuon tästä lukenut, mut olen myös kuullut että Pihlaja ei kahta taakkaa kanna. Eli tarkoittaa jos paljon marjoja, vähän lunta. Sitten myös sen että jos marjat ovat hyvin punaisia, tietää sotaa. No, ota tuosta nyt sit selvää. En ole niin muistin kanssa pistänyt merkille kumpi on oikea tulkinta. Oli miten oli. Kaikkia sitä omaan muistiin tarttuukin. Hauska huomata että tässähän se yks tulkinta olikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti