Lukupiirin 1. kirja tälle vuodelle.
Ah no vihdoinkin tämä. Ostin tämän joskus sillo ku oli vielä varaa ostaa kirjoja. Lukupiiriin ehdotin tätä ja ei tullut valituksi. Mut jälkilöylyjen jälkeen tuli, koska uudet ylläpitäjät eivät älynneet tarkistaa ehdotettujen kirjojen saatavuutta kirjastosta. Yksi valituista oli vastikään julkaistu uusi kirja, jolle oli hurjat jonot kirjastossa. Siitä käytiin kiivasta porinaa. Rikkaat ei ymmärtäneet alkuunkaan että kaikilla ei ole varaa ostaa kirjoja ja eivät missään nimessä halua jatkossakaan tarkistaa onko joku kirja kirjastossa suosittu. Itse en kyseistä kirjaa edes äänestänyt kun kuului katalogiaan EVVVK. Onneksi meil ryhmän perustaja on fiksu ihminen ja diplomaattinen että jospa jatkossa ehdotukset ja äänestykset sujuis.
Kirja aloittaa sarjan Pohjatuulen tarinoita. Kirjan alussa on keskeisistä henkilöistä luettelo, ketä he ovat ja mitkä sukulaissuhteet. Tämä on asia mistä minä tykkään kovasti. Sillä ruukaan välil tarkistaa kuka oli kukin ja mihin liittyi. Kirjan pääosassa on rovaniemeläinen Annikki Hallavaara. Hän saa valkolakin keväällä 1939, sodan kynnyksellä. Annikki menee naimisiin ja pian hänestä tulee leski.
Annikin kielitaitolle on tarvetta ja hän menee tulkiksi töihin saksalaiselle majurille. Silloin saksalaisia alkaa tulla Rovaniemelle ja rakentamaan sinne tilojaan. Annikki rakastuu uudestaan. Luonnollisesti muut heittää kapuloita rattaisiin tavalla tai toisella. Annikki luottaa tietävään Ämmiin. Ämmi on Annikin mummo, äidin puolelta. Aito Lapin akka. Ämmi sanoikin punaisista revontulista että se tietää sotaa ja kuolemaa. Nämä tällaiset vanhan kansan jutut on ihania mitä arvostan paljon. Katoavainen taito nykymaailmassa. Ämmilläkin etiäisiä että aina tiesi vieraita tulossa ja kahvi oli valmiina odottamassa.
Annikki käy Ruotsissa pakolaisena pois sodan tieltä kun Lapissa saksalaisia ajetaan pois. Siellä sitten Annikkikin saa lapsen, Eliisan. He palaavat Rovaniemelle. Annikki oli opiskellut Ruotsissa kätilöksi. Lähti sitten kysymään töitä Rovaniemeltä. Töitä olisi vaan Enontekiön Hettassa. Sinne sit Annikki lähtee. Vielä kerran rakkaus roihahtaa mutta saa tietenkin vastustusta ja homma kuivahtaa kasaan. Kunnes Annikki hakee tyttärensä Eliisan sinne. Kyllä ne sydämet sulaa.
En malttais millään olla iskemättä käpäliä seuraavaan osaan mut ajattelin ehdottaa sitä lukupiiriin taas. Olen kyllä Enni Mustosen kirjoista pitänyt valtavan paljon. Hän on taitava kirjoittaja ja osaa kuvailla asioita hyvin. Selkeästi tekee hyvää taustatutkimusta. Tarinat tuntuu aidoilta ja eläviltä. No, seuraavaksi yks muu kirja jolle on jatkovaraus että saatava alta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti