keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Jussi Adler-Olsen: Tapaus 64

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin



Populaarikultturi? Onko se jotakin syötävää? Googlasin mut en tullut kuitenkaan hullua hurskaammaksi. Onneksi tuttu oli Helmet-ryhmään pistänyt yhden kirjan ja selitti vähä miksi sen siihen. Joten minä kans, aita matalin, tämä tähän, koska on Madonna ja hänen matkimisensa yms. Joten passanee. Jos ei passane niin olkoot, minä tulkitsen tämän tähän.

Voi että. Kylläpä oli kirja. Aivan huikea. Taitavasti kirjoitettu. Nykyajan tohtori Mengele ja se tässä kyl sanottiinkin sen jälkeen kun itse tätä luin. Kyllä tätä luki suu auki, että miten voisi vastaavaa mennä nykypäivän maailmassa läpi mitä tämä Puhtaat linjat puolue on ees päässyt puolueeksi. Kammottavaa ja samalla hyvin kiehtovaa.

Osasto Q saa taas selvittääkseen juttuja ja yksi on katoamistapaus. Samana viikonloppuna on usiampi muukin kadonnut. Jäljet tuntuu johtavan Nete Hermansenin luo. Nete, vanha rikas leski. Hänen miehensä kuoli auto-onnettomuudessa jossa myös Nete loukkaantui. Nete oli menneisyydessä kaikkien kadonneiden kanssa tekemisissä. Nete joutui nuorena tyttönä hankaluuksiin ja joutui pahamaineiselle saarelle. Sinne lähetettiin tyttöjä ja naisia jotka olivat vajaamielisiä ja sitä huonoa matskua. He pääsivät pois vain jos suostuivat steriloitavaksi. Näin kävi myös Netelle. Koko ruljanssi tulevaisuudessa alkoi kun Nete miehensä kanssa törmäsi tähän lääkäriin, Curt Wadiin. Curt tunnisti myös Neten ja kävi puhuttelemassa ja samalla paljasti Neten menneisyyttä. Nete joutui autossa paljastamaan miehelleen juttujen paikkaansa pitävyyden ja sen että hänet on steriloitu ja siksei koskaan saaneet lapsia.

Kiehtova ajojahti jossa Carl, Rose ja Assad etsivät syyllistä ja joutuvat monenlaisiin tilanteisiin ja erittäin vaarallisiinkin. Koska Puhtailla linjoilla on lonkeroita joka paikkaan, jopa poliisiin. Sekä Assad että Carl loukkaantuvat.

Assadin hahmo on kyllä aivan ihana. Hänen puheensa sisältää välillä huti lyöntejä ja Carl on sit korjaamassa. Repesin ääneen nauramaan sitä "...näytät aprikoosilta" Johon sitten Carl "Aprikoivalta, ei aprikoosilta"

Kyllä tämä Adler-Olsen on taitava ja osaava kirjoittaja. Voin kyllä hyvin suositella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti