Pauliina Susi: Pulssi

Oi, olen päässyt Pulssin takakanteen.

Jatkoa kirjoille Takaikkuna ja Seireeni. Pulssissa seikkaillaan Lapissa. Ihanat maisemat. Kirjan tarina saa pulssin todellakin sykkimään ja kiihtymään. Jännitystä riittää kuinka Leia selviytyy erämaamökissä tekoälyn kanssa. Timo Ratanen huijaa Leian tapaamiseen ja vie hänet mökille, koska halusi keskustella Leian kanssa. Leia jää yksin mökille. Tekoäly alkaa puhua.

Leian ja tekoälyn vuoropuhelut ovat kyllä aivan erinomaisia. Huvittavia suorastaan. Voin sieluni silmin kuvitella Leian suuttumuksen ja turhautumisen tekoälyn vastauksiin. Hihhihhihhih. Loistavaa kertakaikkiaan.

Minä kyllä pidän siitä että jännittävissä kirjoissa on myös huumoria ja jotakin hauskaa. Silloin kirja on kaiken kattava. Minusta on kiva elää koko tunneskaala läpi lukiessa.

Tämä näemmä onkin sarjan viimeinen osa, koska trilogia. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaksi tulee Pauliina Sudelta. Minusta hänen dekkarit ovat hyviä. Lisää tällaista.

Arttu Tuominen: Hyvitys

Jatkoa kirjalle Verivelka. Sattui osumaan pikalaina kirjastossa eteen ja halusin ottaa. Onnistuin ajoissa lukemaan. Lukuintoa minulla ei ole ollut lähes vuoteen. Ei vain pysty. Pikkuhiljaa.

Tässä kirjassa pääsemme tutustumaan paremmin Henrik Oksmaniin eli Härkään. Hänellä on salaisuus jonka ilmituleminen voisi tuhota hänen uransa, elämänsä.

Ravintolassa räjähtää pommi. Paikka on homoseksuaalien suosima paikka. Piakoin sitten Lähettiläs laittaa vihaa tihkuvan videon nettiin. Etsintä alkaa. Samalla katoaa isä ja poika, jotka ovat jehovia. Ravintolan asiakkaita etsitään. Toinen on kuuluisa muotoilija, mutta kuka onkaan hänen seuralainen, jota ei tunnu löytyvän mistään.

Oikein mielenkiintoinen ja hyvin mukaansa tempaava kirja. Oksmanin hahmosta tehty kiinnostava ja hyvällä tavalla kerrottu hänestä. Ainakin minut sai tuntemaan sympatiaa. Jo ensimmäisessä kirjassa kävi ilmi että Jari Paloviita on kuulovammainen poliisi. Ihan mahtavaa. Odotan mielenkiinnolla seuraavia kirjoja kuinka hahmot kehittyy ja mitä kaikkea tapahtuu. Tää on oikein hyvä kokonaisuus. Jännittävää nähdä mitä kaikkea vielä tulee tapahtumaan.

Arttu Tuominen, hän on taitava tarinan kertoja ja saa hyviä kirjoja aikaiseksi. Lisää tällaista. Suosittelen todellakin.                   

Danielle Miettinen: Juokse, Jaakko, juokse!

Pitkästä aikaa. Blogia en ole päivittänyt aikoihin ja syy siihen että en vain pysty lukemaan. Yrittelen hieman ja jaksaminen on sitä sun tätä. Tämän Jaakon tarinan halusin lukea ja onnistuin. Loppua venytin että kirja kestäisi pitempään. Jotkut kirjat jää silleen kuin pelastusnuoraksi josta ei vain halua irroittaa. Tämä oli yksi niistä.

Somessa tuli tutustuttua Pirttiahoihin heidän bloginsa kautta. Hoksin kyl että Jaakosta kirja tulossa. Laitoinkin sen meidän kirjaston hankintaehdotuksiin. En tiedä ovatko hankkineet. Kirjastot ovat kiinni. Hoksin sitten Sana-lehden haastattelun Jaakosta. Täältä ja se vaikutti. Jaakon profiilissa olikin keskustelua aiheesta. Kävin sit nykäisemässä hihasta ja kerroin hieman omasta tilanteesta. Sovittiin että laittaa mulle tän kirjan ja maksan sen.

Kirja tuli ja aloitin sitä. Hyvin veti mukaansa. Hyvin kirjoitettu ja rohkeaa tekstiä, suoraa puhetta. Jaakon elämä yhtä kamppailua. Suuri isän ikävä. Isän jolle mikään tuntunut kelpaavan. Työssään vakava loukkaantuminen. Kariutunut avioliitto. Mielen murtuminen. Uskovallakin voi mieli murtua ja tarvitsee apua. Onneksi sai sitä. Jeesus ei hylkää silloinkaan kun kaikki näyttää täysin mustalta ja pimeältä. Hometaloja, terveydellisiä ongelmia. Seksuaalisia asioita myös, joista oli hyvä lukea, sillä näistä ei yleensä puhuta. Jaakko tapaa nuoren Jaakon sekä vanhan Jaakon kahvilassa. Lopussa sitten vielä oman isänsä. Poikien kanssa oli hyvät keskustelut.

Jaakosta koulittiin hyvä työntekijä Jumalalle. Hän ymmärtää omien kokemustensa kautta. Erittäin tärkeä sanoma se Armo. Se riittää.

Suosittelen kyllä kirjaa todellakin monelle. Kävi sinänsä hauskasti. Sain tuplakappaleen. Mulla oli silloin vieraana pappi ja diakonissa. Keskustelimme avioerosta, vihasta, vahingonilosta, saunan taakse toivomisesta. Se oli hyvä, vapauttava keskustelu. Posti tuli niin Jaakon kirja tupsahti mukana. Pappi ilmoitti haluavansa ostaa sen ylimääräisen. Otin Jaakkoon yhteyttä ja sehän sopi. Tuumasin että taisi olla Jumala asialla, kaikki päättyi hyvin.

Kaikkea hyvää Jaakolle ja Iirikselle. Kiitos kun olette olemassa. Kiitos että sain teihin tutustua.

Tuija Lehtinen: Pensionaatti huojuva talo

Voi mikä aivan ihana ylläri kirjan sisäkannessa. Minun blogi! Voi hyvänen aika sentään. En ikinä olis osannu odottaakkaan. Ilahdutti valtavasti. En tiedä kenen ansiosta, mutta KIITOS! Se piristi oikeesti tän kaiken kriisin keskellä.

Kirja. Niin..... elän tätä elämää, joka ei nyt ole kovin hyvä. Kirjoihin tosi vaikea keskittyä. Mutta jotakin irti saa silti.

Osu ja uppos. Mut silti en oman tilanteen takia päässy sisälle. Marianne lähtee majakkasaarelle toipumaan erosta. Mies jätti hänet tekstarilla, jota Marianne ei hoksinut pitkään aikaan. Yhteiset ystävätkin naureskeli hänelle kun oli tietämätön erosta. Marianne ei kestänyt heidän vahingoniloaan. Lähti sitten reissuun. Saarella omat tapansa ja jokaisella omat salaisuutensa. Kirjassa tuttu hahmo, mutta en millään pysty muistamaan muuta kuin nimen. Saarella kaikki eivät toivota tervetulleeksi ja siellä on mysteerinen erakko, jota eivät oikein kukaan tunne. Kas kas, ei mieleen tullutkaan siitä eräs asia joka selvisi kirjasta. Hahhahhahhah, todella oivaa.

Minä pidän kovasti Tuija Lehtisen tyylistä. Kirja sai paikoin nauramaan. Pienen hetkellisen irtioton omasta tilanteesta. Ehkä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa lukee uudestaan ja pääsee sisään sekä ymmärtää lukemaansa. Vika ei missään nimessä ole kirjailija vaan täysin minun. Olen Tuija Lehtisen kanssa puhunutkin asiasta ja hän tietää mitä koen.

Vielä olisi yks uutuus luettavana ja asia erikseen miten ihmeessä saan sen luettua, mut no, yritetään.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Perhesalaisuus

Sarjan päätösosa. Haikealla mielellä luovun. Tämä oli lukiessa yksi oljenkorsista elämään. Pitkään vetkuttelin loppuun lukemista, koska en halunnut luopua tästä. Jatkovaraus vauhditti sitten tän loppuun saamista. Surullista. Elämä jatkuu kuitenkin joskus sitten jossain vaiheessa.

Baxterin perheessä Elizabeth on vakavasti sairas ja se saa pohtimaan hänen aikaisempaa päätöstä. Esikoista. Kuka hän onkaan. Elizabeth halusi kiihkeästi tavata esikoisensa ennen kuin kuolee. Koko perhe rukoili kiihkeästi Elizabethin parantumista. Jumalan tahto. Ei sinun tahtosi, vaan minun. Elizabeth muisti kun isänsä oli kauan sitten selittänyt Jumalan tahtoa. Joskus jotkut asiat eivät ole Jumalan tahto. Jumalan tahto on kuin sunnuntaiajelulla Jumalan kanssa. Hän ajaa, sinä istut. Hän saattaa kääntää rattia oman tahdon mukaan yllättäen, ei tarvitse hätääntyä, olet vaan matkustaja kyydissä. Mitä tahansa tapahtuu, Jumala vie loppujen lopuksi kotiin. Sellainen on Jumalan tahto.

En paljoa sisältöä muista. Liekkö koko kirja saa jatkossa ikäviä muistoja mieleen omassa elämässäni. Mut no, kaikella on oma tarkoitus. Jumalan tahto toteutuu, kävi sitten miten kävi.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Ei pakotietä

Brooken tarina. Brooke ja Peter ovat lääkäreitä. Heidän vanhimpi tytär Hayley joutui onnettomuuteen ja lähes kuoli. Hayley joutui kaiken opettelemaan uudelleen hyvin hitaasti. Tapahtuma rikkoi Brooken ja Peterin välit pahasti. Peter joutuukin ihan kokemaan hyvän ja pahan taistelun itsestään.

Ashleyn Cole-poika sanoi Hayleystä niin ihanasti. Cole ei näe mitään vikaa Hayleyssä vaan hänestä Hayley on ihan sama hassu Hayley kuin aiemmin. Cole näkee sydämeen, ei ulkonäköön. Mikä ihana piirre. Ashley käy omaa taisteluaan.

Ihana kirja. Vaikuttavia asioita ja aiheita. Kirja keskittyy myös iloon. Iloitkaa! Miten voi surun keskellä iloita. Kuitenkin Raamatussa sanotaan iloitkaa.

Pääsen nyt sit viimeiseen osaan tätä sarjaa. Perhesalaisuus. Saa nähdä onko juuri se mitä aavistelen. Ehdin sen seuraavan sarjan lukea ensin. Ehkäpä joskus luen uudemman kerran.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Valheiden verkossa

Luken tarina. Toki mukana myös muita Baxterin perheen jäsenten tapahtumia. Luke joutuu todelliseen painiin elämänsä kanssa ja ratkaisun paikka löytyy. Ashleyllä on sormensa pelissä ja auttaa tilannetta eteenpäin. Ashley saa järkyttävän puhelun Pariisista. Menneisyys jyllää päälle ja kääntää kaiken ympäri. Häät tuo perheen yhteen kaiken kaikkiaan.

Miten ihana kirja. Erittäin tärkeitä aiheita ja taitavasti kerrottu. Kotiin voi aina palata, oli tilanne sit miten paha tahansa. Jumalan ajokoira ei jätä rauhaan vaan lähtee perään etsimään eksyneen lampaan. Kirjan tarina antaa uskoa ja toivoa tulevaan.

Vielä on pari kirjaa tästä sarjasta lukematta. Toivon kovasti näiden kirjojen kääntämistä lisää. Aikamedia ei ole vaivaantunut vastaamaan edelleenkään mitään. Eivät ilmeisesti välitä lukijoiden palautteesta. Ei ole ensimmäinen kerta edes.

Suosittelen todella näitä kirjoja. Tarinat on niin hyvin kerrottu. Vahvat tuntemukset kokee lukiessa ja tarina vetää niin hyvin mukaan että halu tietää lisää.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Petollisella jäällä

Ashley Baxterin tarina. Toki muidenkin Baxterin perheen lasten asioita edistyy ja kerrotaan lisää. Pariisin tapahtumat ovat Ashleyn mielessä. Landon rakastaa Ashleyta ja saa hänet lopulta avautumaan Pariisin tapahtumista. Ashley pelkää että Landon lähtee pois. Landon saa Ashleyn tajuamaan asioita toiselta kantilta.

Eletään 11.9 tapahtumia. WTC-tornit ja terrori-isku. Sekä Landon että Ryan lähtevät paikan päälle avuksi. Tapahtuma on käännekohta perheessä monelle. Toiset kääntyvät Jumalaan päin ja joku loitonee omille teilleen.

Ashley löytää työpaikan missä hän todella viihtyy ja saa aikaiseksi paljon muutoksia. Ihana lukea sitä tapahtumaa.

Kirja on todella hyvä. Ei niin vahvasti vaikuttava kuin ensimmäinen. Mutta kuitenkin. Itkulta ei voi välttyä. Tuli niin syvältä pohjalta kunnon ravisuttavat itkut. Samalla paljon tajuttavia asioita. Kukaan ei ole täydellinen, jokainen tekee virheitä. Rajujakin. Tässä oivia esimerkkejä asioista. Erittäin hyvin oppimista ja ymmärtämistä.

Harmi vieköön että seuraava osa ei ole vielä ehtinyt kirjastoon tulla etten pääse heti käsiksi seuraavaan tarinaan. Ehkä huomenna. Jatkan siis Hovimäkeä tovin.

Aikamedia ei olekkaan taaskaan vaivaantunut vastaamaan, että olisiko Kingburyn kirjoja lisää tulossa suomennokseen. Ovat kyllä todella hyviä ja suosittelen.

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Uskollinen sydän

Baxterin perheen tarinoita. Tämä sarja olis pitänyt lukea ennen sitä Kuuluisuuden hinta aloittavaa sarjaa. Mut toimii kyl näinkinpäin. Tämä kirja kertoo Karenin tarinan. Kirjan tarina on välil nykyajassa, välil menneisyydessä. Baxterin perhe on uskossa, suurinosa ainakin. Toki osa lapsista eivät ole vielä omaa uskon ratkaisua tehneet. Karen on. Nimensä mukaisesti uskollinen sydän. Karen seurusteli aikoinaan Ryanin kanssa. Mut he erosi sitten. Karen tapasi Timin. He menivät naimisiin. Sitten Tim petti. Tim aloitti suhteen Angelan kanssa. Angela tapasi nuorta Dirkiä, joka käytti jonkinlaisia mömmöjä urheilun takia ja se sekoitti Dirkin pään. Dirk vakoili Angelaa ja Timiä. Juuri Dirk soitti Karenille Timin pettämisestä. Tim jääkin rysän päältä kiinni. Se syöksee heidän avioliiton kriisiin. Tim haluaa erota, mutta Karen ei. Karenin sydän on uskollinen ja hän päättää että homma selviää. Kaiken kukkuraksi Karen on raskaana. He ovat aiemmin odottaneet vauvaa, mutta tuli keskenmeno. Kriisin keskellä Karen odottaa nyt vauvaa.

Siis ihan vautsi vau. Kirja meni täysin ihon alle. Repi kaikki haavat uudelleen auki. Luin jokusen rivin, moppasin naamaa, luin taas ja taas moppausta. Koin niin täysin tänä tunteet läpi. Tarina opettavainen samalla. Nämä kaikki tunteet ovat luonnollisia. On oikeus tuntea vihaa, surua, pettymystä, kaikkea. Kaiken keskellä Karen luotti Jumalaan. Itkujen keskellä oli hyvin sanottu että Jeesuskin itki.

Terapian aikana hoksittiin että ei voi yhtä syyttää, syytä on molemmissa. Pelot. Niistä pitää puhua. Miksi ja mitä pelkäsi. Sai havahtumaan että tottahan tuo. Pelko pistää käyttäytymään jotenkin. Terapiassa tuli hyvä lause. "Syksy oli suuttumuksen ajanjakso, talvi surun, kevät parantumisen ja kesä uuden kasvun." Läpi käyminen ja toipuminen verrataan vuoden aikoihin. Toipuminen voi viedä jopa vuoden. Vastaavaa olen aiemminkin lukenut, että se vie aikaa. Voi olla aallokkoa että välil menee hyvin ja sit joku päivä on se aallokon pohja että taas kaikki mielessä, epäilee yms. Teksti näemmä muuttu hassuksi ja enkä osaa korjata. No, mennään tällä.

Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha

Luulin eka että tää on uusi painos aiemmin julkaisusta, mutta ei ollutkaan vaan ihan uusi kirja. Kivaa. Nuorille tarkoitettu romaani. Oikein mielenkiintoinen. Tykkään lukea nuorille suunnattuja kirjoja. Eivät ole niin raakoja.

Natasha, nuori nainen, jolla on haaveita, jota kiusattiin koulussa, sotkeutui epämääräisiin juttuihin. Vaikka kirjan nimessä on Natasha, mutta hän ei kokonaan ole pääosassa vaan Joel, joka tutustuu Natashaan. Joel opiskelee vartijaksi. Hän tutustuu biologiseen isäänsä, joka on samalla Natashan isäpuoli. Joel kuulee isältään että hänellä on veli, Anton. Joel haluaa tutustua Antoniin. Olivat suunnitelleen tapaamista. Kohtalo puuttui peliin ja Joelin isä kuoli onnettomuudessa. Joel kutsutaan hautajaisiin. Natasha ei pidä Joelista ollenkaan koska taustalla koulussa tapahtunut kiusaaminen. He tutustuu ja rakastuu kuitenkin. Joel pyytää anteeksi koulun aikaista kiusaamista. Mikä on mielestäni todella hieno asia. Nyt taas on koulukiusaaminen pinnalla että siitä puhutaan. Mielestäni todella tärkeä aihe. Liian monet hyssyttelee ja koettaa vaientaa kiusattujen äänen. Ainakin minä olen tätä kokenut.

Joel joutuu Natashan takia hankaluuksiin. Pian paljastuu koko kaameus. Pidätyksiä tulee.

Jännittävää luettavaa. Olen kovasti odotellut Tiaisen kirjoja. Onneksi nyt tuli. Hänellä on taitoa ja osaamista tehdä kirjoista hyvin eläviä ja helposti pysyy mukana. Lisää lisää kiitos.

Kuvaa en nyt saa liitettyä. Jostain syystä ei nyt toimi. Joten jää kuvattomaksi. Netistä varmasti löytyy kannen kuvaa.

Marja-Leena Tiainen: Kanslian naiset

Jee, pitkästä aikaa Tiaiselta uusi kirja. Tämä on itsenäinen jatko-osa kirjoille Kulmakaupan naiset ja Suoraa saumaa ja siksakkia. Olen molemmat joskus kauan sitten lukenut, mutta ei minkäänlaista muistikuvaa enää kirjoista. Luinkin vasta Tiaisen kommentin että vierähtänyt 18 vuotta väliä. Ohhoh. En osannu ajatella että aikaa on huristanut niin kauan. Ei ihmekkään etten enää muista nuita kirjoja. Pitäisi uudemman kerran lukea tässä joku sopiva hetki.

Tässä kirjassa pääosissa ovat Eeva-Liisa, Virve ja Tuulikki. Kanslian naiset. Kaikki ovat töissä Kuopion kaupungintalon kansliassa. Heitä yhdistää myös kirjallisuus. Jokaisella on omat tarinansa ja kokemuksensa sekä haaveensa. Eeva-Liisa on nuori nainen, joka haluaa kotisaaresta kaupunkiin. Päättyykin sitten Pirjon kanssa kämppäkavereiksi. Yhteiselämä ei ole kovinkaan helppoa. Eeva-Liisa pomppii sijaisuudesta toiseen. Haluaa toki vakituisen viran.
Virve, perheen äiti. Töissä työt ja kotona sitten kotityöt. Virven mies kyllä leikkii lasten kanssa. Virve haaveilee isommasta kodista ja kaikenlaisista kodinkoneista. Virve myös saa kuulla lopulta menneisyyden salaisuuden, joka muuttaa hänen elämänsä totaalisesti.
Tuulikki, vanhapiika, asuu äitinsä kanssa. Pian sitten tutustuu paremmin työtoveriinsa, jota alkaa tapailla. Heidän tarina on aivan riipaisevan ihana.

Kirja kirjoitettu oikein hyvin. Sijoittuu 70-luvulle. Osan asioita muistan. Taitavaa kerrontaa ja hyvin pystyy näkemään asiat mielessä tätä lukiessa. Tunteita joutuu kokemaan laidasta laitaan, niin suuttumusta kuin ihastusta. Todellakin suosittelen Tiaisen kirjoja. Täynnä elämää.

Jari Salonen: Jahti

Ah, ihana Zetterman. Nimi on niin mieleinen. Tällä kertaa Zetterman tutkii mm. uponnutta huvivenettä, josta sitten löytyy ruumis. Veneen omistaa Carlo Minelli alias Kyösti Mälkönen. Hän on vuosia ollut poliisin seurannassa. Mälkönen katoaa ja hänen vaimonsa yritettiin tappaa.

Myös nuori nainen katoaa. Zetterman melkein menettää oman henkensä löytäessään naisen. Tutkinnassa myös tämän naisen työpaikka. Kaikki nivoutuu yhteen. Monta kuolemaa. Huikean ovela juoni.

Välillä ihan tuntui että tästä puuttui vauhti. Halusi jo tietää kuka on syyllinen mihinkin. Mentiin ihan loppumetreille ennen kuin selvisi kaikki. Todella ovelaa. En olis osannu odottaa tällaista.

Kyllä nää vakuuttaa ja aion jatkossakin lukea näitä.

Anna-Liisa ja Carl Mesterton, Kirsti Manninen, Jussi-Pekka Aukia: Hovimäki Keisarin auringon alla

Sarjan toinen osa sijoittuu vuosille 1822-1833. Pääosassa seurataan kartanon Ullaa ja Carl-Magnusta sekä Sepän Esteriä. Kirjassa kerrotaan mm. Turun palosta. Sundeliukset menettävät lähes kaiken ja matkaavat Hovimäkeen. Carl-Magnus joutuu melkoiseen kiipeliin ja joutuu tekemään ratkaisun. Se kohtaus oli erittäin ahdistavaa luettavaa. En pitänyt yhtään koko tilanteesta. Loppujen lopuksi tuli sitten syvä sääli koko asiaa kohtaan. Erittäin taitavasti henkilökuvausta ja tilanteita kirjoitettu. Sai todella tuntemukset voimakkaasti kokemaan.

Hovimäkeen tulee uus pastori joka villitsee torppalaiset. Sepän Aaronkin joutuu mukaan siihen lahkoon. Aikansa sitä kesti ennen kuin Carl-Magnus puuttuu asiaan.

Ester pääsee isänsä sukua tapaamaan. Hänkin joutuu omia ratkaisuja tekemään.

Kirjan loppu sensijaan oli oikein mieleinen. Innolla seuraavaan osaan tartun ja jatkan.

Anna-Liisa ja Carl Mesterton, Kirsti Manninen, Jussi-Pekka Aukia: Hovimäki Ruotsin vallan iltarusko

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 23. Kirjan nimessä on jokin maa

Vihon viimeinen Helmet-haasteen kohta. Pengoin omat hyllyt ja yhden lukemattoman löysin. Kokeilin, ei napannut. Lens pois. Sit uutta penkomista että eikö mulla muka yhtään sopivaa kirjaa. Kunnes muistin Hovimäet ja ka, heti ekassa osassa on Ruotsi. Joten tämän otin lukuun. Pidän valtavasti tästä kirjasarjasta.

Ekassa osassa eletään vuosissa 1798-1820. Etusisäkannessa on Lindhofin sekä Sundeliuksen sukupuut ja takasisäkannessa Sepän suku.

Hovimäessä vanha majuri kuolee. Eikä ole perillisiä lähellä. Niinpä nuori luutnantti perii Hovimäen. Raskaana olevan vaimonsa kanssa lähtevät matkaan Hovimäelle. Siinä eletään pitkä aika ja tietenkin kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Syntyy lapsia, kuolee ihmisiä. Soditaan ja eletään rauhassa. Lindhofit ja Sepän suku ovat läheisiä. Sundeliuksetkin yrittävät tukkia nokkansa kartanoon.

Oikein hyvää kuvausta ja pidän kovasti tarinasta. Tämä on niin elävästi kirjoitettu ja todella voimakas vaikutus. Ei voi itkulta välttyä. Eläytyy niin vahvasti tilanteisiin mukaan. Onnekasta rakkautta, riipaisevaa sydäntä särkevää surua. Kaikkea löytyy mitä tarina tarvitsee. Kirjan lopussa oli myös minkälaista Suomessa siihen aikaan. Nämä ovat opettavaisia. Historiaa voi lukea mielenkiintoisella tavalla. Paljon tehokkaampaa minulle tämä kuin tylsät tietokirjat.

Stephenie Meyer: Houkutus

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

Vähän piti sovitella tähän kohtaan sopivaa kirjaa. Cityn jutussa oli mm. tämä. Ei mainintaa kuitenkaan että missä kielletty. No, kelpaa mulle. Halusin lukea tämän.

Bella muuttaa isänsä luo pikkukaupunkiin, jossa ei juurikaan aurinko paista. Bella tutustuu koulukavereihin vähitellen. Kiinnostuu Culleneista. Edward vaikuttaa kiehtovalta. Piakoin Bellalle selviää että Edward on vampyyri. Bella pääsee mukaan ihan toisenlaiseen maailmaan ja tietysti joutuu vaaraan. Luonnollisesti Bella ja Edward rakastuvat.

Ihana tarina. Siitä on aikaa kun olen tämän lukenut viimeksi. Elokuvan toki olen joku aika sit katsonut. Kirja oli nopea lukea ja jännittäviä tilanteita löyty. Ihanaa rakkautta ja ihastumista. Nuorille sopivaa ja miksei aikuisempaan makuunkin. Tämä ei ole raaka eikä väkivallalla mässäilyä.

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin

Aijai miten herkullinen kirja. Pidin. Miljöökin mieleinen eli kirjasto. Matleena Riikonen on äiti, vaimo ja kirjastotoimen johtaja. Poukkoilee roolista toiseen. Välillä hänestä tuntuu että sekä koti että työpaikka on sama, joutuu muiden käytöstä ohjailemaan ja sietämään kaikenlaista. Kestokykykin tulee täyteen erotuomarina olemisesta kummassakin paikassa. Säästöhommatkin osuu Matleenalle ja hän tekee omanlaisen päätöksen. Sekös saa kuntalaiset suuttumaan ja Matleena joutuu melkoiseen myllerrykseen. Kaiken sotkun keskellä tuntuu vain hänen pomonsa, Juhani, olevan se ymmärtäväinen tukija.

Kirja oli hauska. Pidän erittäin paljon tästä tyylistä. Veti hyvin mukaan ja oli nopeaa lukea. Kiinnostava aihepiiri kaiken kaikkiaan. Tällä Vaahtera alter egolla Pauliina Vanhatalo kirjoittaa hyvin ja toivon todella että jatkaisi lisää tällä Vaahtera nimellä. Nämä kolahtaa minuun oikein hyvin ja voin suositella.

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma kesäkimara

Mukava taas lukea Saimin ja Selman seikkailuista. Tytöissä alkanut eroavaisuuksia löytyä yhä enemmän. Vaikka hetkeksi menikin sekaisin että kumpi oli kiinnostunut ja kenestä. Tytöillä loppuu 8. luokka. Rippikouluun meneminen. Selma odottaakin innolla rippileiriä. Saimi taas porhaltaa uudella maastopyörällä kallion rinteille. Osuukin tuurilla vielä maastopalon aikaan sinne.

Tanssiporukka sekä vaihto-oppilas Herbien runoryhmä yhdistää voimansa ja osallistuu runoviikon kilpailuun. Se oli kyllä hauskaa kuvailua.

Tytöt pääsevät kesätöihin enonsa kaupalle ulos myymään vihanneksia yms. Joni luistaa töistä taitavasti. Jääkin sitten rysän päältä kiinni. Jännätään suvussa Jonin sekä Mossun jatko-opintoja. Mossu löytänyt oman alansa. Työskentelee kahvilassa ja tekee erikoisia leivonnaisia siellä.

Saimi saakin sitten palautetta itsestään usiammalta taholta. Hellitä vähän. Saimi suorittaa, haluaa saada asiat tehtyä. Vasta matkalla Saimi ymmärsin vihdoinkin jotakin uutta.

Oikein kivoja nää kirjat. Eivät ole rankkaa luettavaa vaan sellaista kevyttä, hauskaa ja myös opettavaistakin. Pidän. Luen jatkossakin. Mielenkiinnolla odottelen minkälaista kehitystä tapahtuu Pirisen perheen elämässä.

Liza Marklund: Helmifarmi

Olipa tämä erilainen kirja. Alussa hieman oudolta tuntui lukea mutta tottui sitten. Kertoo Kionasta, joka asuu Manihiki-atollilla ja työskentelee helmifarmilla. Kiona sukeltaa. Taitavasti kirjoitettu miten puhutellaan siellä. Sellainen kohtelias kieli. Vanhempia puhutellaan esim. Äiti Evelyn, Isoäiti Vaine, Isä Tane jne. Kiona uskoo Jumalaan ja lukee paljon kirjoja. Kirjassa myös kerrotaan niistä kirjoista mitä Kiona lukee. Osa tuttuja, osa taas ei.

Eräänä aamuna purjevene juuttuu riutalle. Siellä on mies, joka pelastetaan. Kiona ja äitinsä hoitavat miestä. Ruotsalainen Erik, vai onko sittenkään. Hän ja Kiona rakastuvat. Perustavat perheen. Erään välikohtauksen seurauksena Erik joutuu myös mukaan lehti-juttuun. Sen takia sitten ne, joka ajavat Erikiä takaa, tulevat hakemaan hänet. Erik vannottaa Kionaa että he eivät saa tuntea ja lapset pitää piilottaa, erityisesti tytär, joka on perinyt isänsä vaaleuden. Erik lähtee suosiolla miesten mukaan. Vuosia myöhemmin Kiona lähtee etsimään Erikiä.

Kiona jää Amerikkaan odottamaan lentoa Lontooseen. Sattuneesta syystä hän ei pääsekkään hotelliin vaan joutuu etsimään toisen. Kiona ryöstetään ja hakataan. Se oli ahdistavaa luettavaa. Kiona joutuu sairaalaan ja tapaa siellä Clayn. Clay ottaa hänet siipiensä suojaan. Kiona elää heidän kanssaan. Claylla on monta asukasta asunnossaan.

Paljon myöhemmin Clay ja Kiona lähtevät yhdessä etsimään Erikiä. He joutuvat monenmoiseen seikkailuun.

Kirja oli todella taitavasti kirjoitettu. Erittäin hyvä juoni. Sen tajuaa vasta kirjan luettua kun asioita alkaa miettiä. Vau! Lukiessa hieman oudoksutti kieli mutta se minusta kuului tarinaan. Onnistunut teos.

Anneli Kivelä: Tasaista tahtia, Katajamäki

Lilja Ketonen, nuori leski muuttaa Katajamäelle haluten miettiä elämänsä suuntaa. Asunnokseen hän välitsi kyläkaupan yläkerran. Koululla asuu uusi opettaja, Severi Jansson. He tutustuvat. Yllättäen Liljan tytärpuoli, Ilse Ketonen hakee terveyskeskukseen lääkäriksi ja muuttaa myös koululle. Lilja ja Ilse ovat lähes samanikäisiä, koska Lauri-vainaa oli paljon vanhempi kuin Lilja. Nuoret naiset eivät tule toimeen keskenään kuin kohtuullisesti. Severillä tuntuu olevan silmää molemmille. Soppaa toki vielä Petrikin hämmentää. Pienessä kylässähän puheita piisaa. Tällä kertaa rötöksiä selvitellään. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää.

Tämä on niin ihana sarja. Mukava lukea. Teksti on sellaista pehmeää ja turvallista. Hauskoja tilanteita löytyy. Tähän sujahtaa sisään niin sujuvasti, kun tietää mistä pitää ja sellaistahan nämä tarinat ovat. Mukavaa vaihtelua rankempien kirjojen jälkeen. Toivottavasti sarja vielä jatkuu.

Linda Howard: Hetki lyö

Dekkarihaasteen kohtaan 8. Tieteis- tai fantasiadekkari

Tämä kohta osin hankala mut muistin tän kirjan. Olin alussa kaavaillu toista mut juttelin ystäväni kaa jolla samanlainen kirjamaku. Hän just ehdotti tätä. Olen aikoinaan lukenut tämän ja jäi oikein hyvin mieleen. Monesti muistellut tätä kirjaa. Nyt oli tilaisuus lukia uudestaan. Yks juttu jäi tästä hyvin mieleen tai no hyvin ja hyvin, koska en muistanut tapahtumaa juuri ollenkaan oikein. Mut idean kylläkin paperien lähetyksen. Henkilöt oli vaan pielessä.

Kirja kertoo aikamatkailusta. Vuonna 1985 haudattiin aikakapseli. Silloinen koululainen Knox Davis laski että sinne laskettiin 13 esitettä. Kaikki puhuu 12. Knox halusi jo silloin selvittää asiaa mutta isänsä veti hänet pois.
Knox on aikuisena poliisi. Pian tapahtuu outo tapahtuma. Aikakapseli varatettiin mutta mitään jälkiä ei näy. Valvontakamerassa näkyy outo välähdys ja samalla sit maa on auki jossa oli kapseli. Pian alkaa tapahtua murhia. Knox tapaa kauniin Nikitan. Nikitassa on jotakin outoa. Heidän välilleen kehittyy luonnollisesti suhde. Piakoin selviää sitten kuka Nikita oikeasti on, aikamatkaaja tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta on tullut muitakin. Kuka heistä murhaa ja miksi. Ketä on sotkettu asiaan mukaan.

Oikein ovela ja mielenkiintoinen. Veti jo ekalla kerralla todella hyvin mukaan. Sopivan jännittäväkin. Ihastuin kyllä tarinaa ja varsinkin siihen loppuun. Tällä kertaa en ensin yhdistänyt ketä ja missä. Mutta nopeasti ymmärsin. Todellakin suosittelen tätä.