Dekkariklubi jakoi taas kirjaa ja ehdin mukaan. Lueskelinkin toisten ajatuksia kirjasta kun vielä itsellä oli kesken. Hoksin monien kanssa olevani samaa mieltä.
Rosen itsemurha järkyttää kaikkia. Mut kuitenkin sen ratkaisu oli ymmärrettävää. Rosen äiti oli menehtynyt Rosen ollessa lapsi, näin ollen isästä tuli hänelle tärkeä ja läheinen. Rose pääsi opiskelemaan. Hänen isänsä kuoli. Kaikki yhtä aikaa ja päällekkäin. Rose tapaa Jarin opiskelun aikana ja ihastuvat toisiinsa.
Viisi vuotta Rosen kuoleman jälkeen läheiset alkaa toipua asiasta. Jar sen sijaan ei. Jar näkee Rosea kaikkialla. Sen pitäisi olla hallusinaatiota, mutta onko se. Sit Jar saakin viestin Roselta. Onko se todella Rose vai ei. Alkaakin sitten hyvin vaarallinen kilpajuoksu asian takia, onko Rose elossa vai ei. Muutkin haluavat Rosen tavoittaa.
Kirjan tarina oli aaltoileva. Alku oli hidas ja tylsähkö. Sai pitkän matkaa lukea ennen kuin muuttui kiinnostavaksi. Tarina tuntui hieman pomppivalta. Välillä putosin ihan ja en ymmärtänyt lukemaani. Ja taas sitten kiinnosti ja pääsi sisään. Loppua kohden selkeästi tarina oli parempi ja pysyi hyvin mukana. Kirja ei sovellu herkille. Tämä on raaka ja brutaali. Ihmisten ja eläinten kidutusta. Häiritsevää oli myös nämä eläinten nimet, samoja nimiä kuin mukana olleilla ihmisillä. Siinä meni vähän sekaisin että kukako kyseessä, ihminen vai eläin. Mut loppupeleissä ymmärrettävää miksi tarinassa näin oli. Tarina loppu yllättävä, ei tätä olisi osannu odottaa. Uskon kuitenkin että tälle kirjalle löytyy lukijakuntansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti