lauantai 6. toukokuuta 2017

Risto Joutjärvi: Valvojana naisten erityistyöleirillä

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

Sopii myös kohtiin: 2.blogi, 5. kirjassa liikutaan luonnossa, 8. Suomen historiasta kertova kirja, 22. kuvitettu kirja, 36. elämänkerta/muistelmateos ja 47. kahden haastekohdan kriteerit



Saara Tuukkasen muistelmat vuosilta 1943-1944. Salaiseksi luokiteltu. Luin kyllä yhden blogin kirjasta ja sen kommenteissa joku anomuumi väitti että tämä on valhetta ja Joutjärven itse keksimä juttu että ei ole totta. Tiiä tuota sitten. Minulle ihan sama. Kirja oli hyvä ja pidin siitä.

Kirjan alussa esipuheen kirjoittanut Sari Näre. Lukiessa minulle tuli mieleen tämän päivän Suomi. Ei sentään (vielä) ole pakkotyöleirejä niin kuin tuohon aikaan oli. Mut mistäpä sen tietää jos joku politiikko saa suuren älyväläyksen että pistetään työttömät pakkotyöleireille tekemään sitä risusavottaa yms. Hyvinkin paljon mahdollista. Onhan nyt Suomessa orjatyömeininki että työttömät töihin ilman palkkaa. Se saattaa laajeta ihan palkallisiin työtekijöihin. Sakari Timonen on paljon blogannu aiheesta. Noo, kirjastahan mun piti kirjoitella eikä eksyä sivupolulle. Nämä kuitenki sellaisia aiheita mitkä kirvoittaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen.

Saara, nuori vastavalmistunut, hoksi lehti-ilmoituksen työpaikasta ja päätti hakea sitä. Tuli valituksi. Matka alkoi. Leirin johtaja oli erikoinen tapaus. Jonkinlainen natsi. Saaralla oli salainen tehtävä siellä leirillä. Leirin naiset olivat eri yhteiskuntaluokista, joutuneet leirille erinäisistä syistä. Mm. irtolaisuus, prostituutio, pienet rikokset, etnisyys jne. Saaraa tervehdittiin leirillä huorittelulla ja rumalla käytöksellä. Saara selvisi kuitenkin työssään. Ottivat johtajan kanssa yhteen moneen kertaan.

Minusta tämä oli hyvä kirja. Hyvin kirjoitettu. Suorastaan ahmin tämän. Kiinnostava aihe Suomen historiasta. Vaikka joku väittänyt ettei tämä ole totta, mut silti voisi hyvinkin olla totta. Kaikkeahan ei tallenneta ja tilastoida, asioita tapahtuu ja niistä vaietaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti