Ei mahdu vapaana oleviin Helmet-lukuhaasteen kohtiin.
Sopii kohtiin: 2. blogi, 5. liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 24. selvitetään rikos, 37. yli 20 teosta, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. vuoden 2017 uutuuskirja
Voivoi, toi Sakari Koskinen on niin ihana ärripurri <3 Jokinen osaa taitavasti kuvailla Koskisen sielunelämää ja ulkoista käytöstä. Tästähän oppii samalla paljon miesten käytöksestä.
Alussa on jo murhaaja selvillä. Uimarannalta löytyy ruumis. Surmattu naskalilla. Koskinen on lomalla mutta palaa töihin ja nopeasti he löytävät syyllisen. Epäilty kiistää syyllisyytensä. Kuitenkin joutuu vankilaan. Koskinenkin pääsee jatkamaan lomaa. Kunnes löytyy toinen ruumis uimarannalta sekin ja samalla tavalla surmattu. Jääkin sit pohdintaan onko oikea syyllinen telkien takana vai kuka tämän tehnyt ja miksi.
Monenlaisia hahmoja mukana. Yksi mieleen jäävistä oli Eerika Vornanen. Voi ihana Eerika. Niin yksinkertainen, viaton, naiivi. Minä niin tunsin suurta sympatiaa Eerikaa kohtaan. Koin vahvasti samankaltaisena kuin minä itse. Eerika ei ole niin tyhmä mitä luulisi.
Koskinen ja Ulla joutuvat pomonsa puhutteluun eräästä asiasta. Sillä on seurauksensa heidän elämässä. Kirjan lopussa Koskinen pamahtaa kunnolla pomollensa ja antaa tulla tuutin täydeltä mielipiteensä.
Kirjassa kuvataan niin hyvin kytkeytyneesti toisiinsa hahmot ja taitava tarina. Piti otteessaan hyvin. Jännittäviä kohtauksia kyllä sattui kun tämän toisen murhaajan kiinniotto. Asekin pamahteli.
Viimeinen luku itkettävän ihana puhelu Ullan ja Eerikan välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti