tiistai 16. toukokuuta 2017

Tapio Tuuri: Suomen viimeinen suvaitsematon

Ei sovi vapaisiin kohtiin Helmet-lukuhaasteessa.

Mielestäni tämä sopii kohtiin: 2.blogi, 6. monta kertojaa, 11. jonkun muun alan ammattilaisen kirja, 12. politiikko/politiikka, 24, selvitetään rikos, 35. erisnimi, 44. uskonto/uskonnollisuus ja 47. kahden haastekohdan kriteerit



Sattuipa osumaan Facebookissa kaverin laittama kuva jossa hän arvuutteli että kenen ja mikä kirja. Siinä oli pätkä Tiinasta. Mitä mielikuvituksellisia arvauksia. Vasta 3. vinkkikuvassa oli henkilön, Juhani Kylmäluoman nimi ja googlasin sen. Antoi tämän Tapio Tuurin kirjan. Sehän se sitten olikin. Pitihän se etsiä olisko kirjastossa. Yllätys kyllä, oli. Piti tietysti tilata ja lainata tämä.

Tapioon en koskaan ehtinyt tutustua vaikka monesti pyörikin siinä ihmisiä, joita saatat tuntea. Ei tullut pyydettyä kaveriksi vaikka yhteisiä kavereita löytyikin runsaasti. Se kaduttaa. Tapion aika tuli täyteen. Hänestä monet kaverini pitivät kovasti. En ehtinyt tutustua.

Kirjaan siis. Löytyy somalinuoren ruumis ja samaan aikaan löytyy tunnetun naistoimittajan ruumis hotellin takaa alapää paljaana. Rikoskomisario Hannu Heikinhovi sekä muuan sekopäinen yksityisetsivä (kirjan minä-muoto) alkavat selvittämään tapauksia. Juonia punovat Tiina Marttinen, äärisuvaitsevainen feministiopiskelija sekä monikulttuurisuuskriitikkona tunnettu kansanedustajaehdokas Juhani Kylmäluoma.

Poliittinen tilanne Suomessa kiihtyy ja Suomi muuttuu yhtä islamilaiseksi. Suomen islamiyhteisön johtaja Pjort Khepabista on kasvamassa yhä vahvempi mies. Presidentti luopuu itsenäisyyspäivän vietosta ja järjestää sen tilalle monikulttuurisuusjuhlan. Mannerheim-ristejä ei enää jaeta vaan kuunsirppejä.

Onko tämä totta vai unta. Vaikka tästä oli vaikea löytää langanpätkää ja alussa ihmettelinkin kirjan sävyä kunnes tajusin että tämä on kirjoitettu kärjistäen. Loppu oli kyllä niin mainio että sitä piti pitkään nauraa. Miten osuvaa. Mut niin, mistäs sen tietää, tulevaisuuden Suomi, kenties. Kummempaakin on sattunut, että mistäpä sitä tietää. Maailma muuttuu, Suomikin. Tapio ei ole sitä näkemässä ja toivottavasti en minäkään enää silloin kun Suomi muuttuu tällaiseksi kuin kirjassa kuvataan. Huomaa, käytin kun-sanaa, en jos-sanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti